Triathlonia kolibrin sykkeellä

Triathlonia kolibrin sykkeellä

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

kesäkuu - sprinttikuu

Niin siinä vain kävi, että kovasti odottamani Tuusulan kisa ja Vantaan SM sprintti jäivät minulta kokematta. Harmittaa aivan valtavasti. Tavoite oli tehdä alkukesästä hyviä yhdistelmätreenejä ja olla sprintissä hyvässä iskussa. Tavoitteeksi jäivät. Edellinen juoksuharjoitus on vapunpäivältä ollut kympin hölkkäkisa ja edellinen Pyörä-juoksu yhdistelmätreeni on elokuulta 2016. Ei mennyt ihan kuten piti.

Toukokuun lopulla menin ultratutkimukseen ja röntgenkuviin, koska lonkka ei mahdollistanut yhtään juoksemista. Selvä lihasrepeämä lonkan lihasten kiinnityskohdista löytyi ja tuntuu olevan melko pitkä toipuminen. En edes ilkeä arvata kuinka heikolla tasolla juoksukuntoni tällä hetkellä on. Varmaan 5km juoksu kisassa vielä jotenkin kulkisi, mutta puolimaraton tai maraton menisi kävelyksi.

Vantaan SM-sprintti oli kalenterissani kesän tärkein kisa. Vain syksyllä oleva Italian Ironman oli yhtä isona ennakko-odotuksissa, joten pettymys tämä on. Mietin osallistumista niin, että keskeyttäisin taas T2:ssa (kuten viime vuonna), mutta en viitsinyt siitä jälki-ilmoittautumishintaa maksaa. Olisin varmaan tämän toteuttanut jos kisajärjestäjä olisi antanut Facebookissa lupaamansa ilmaisen osallistumisen, mutta eipä vapaalippua kuulunut. He järjesti Rion olympialaisten aikaan Facebookissa kisaveikkauksen jossa palkintona oli ilmainen osallistuminen 2017 Vantaa triathloniin, mutta sitä palkintoa ei koskaan kuulunut enkä alkanut sen perään kyselemään.

Vantaan kisaviikonlopun korvikkeeksi päätin tehdä pitkän pyörätreenin. Perjantaille oli tiedossa mukava keli, joten otin lomapäivän ja poljin anopin ja appiukon luokse länsi-Suomeen. Matkaa kertyi mukavasti 255km. Menin rauhallista vauhtia ja pidin tarpeeksi taukoja jotta treenistä ei tullut liian kuormittava. Niukasti vältetty supikoirakolari ja useampi nielty koppakuoriainen jäi matkasta ensimmäisenä mieleeni. Totesin myös, että aamulla rasvatut ketjut ehtivät päivän aikana kuivua ja alkaa vikisemään. Ensi kerralla geelien lisäksi mukaan ketjurasvaa?

Nyt vihdoin alkaa lonkka olemaan sellaisessa kunnossa, että uskallan race beltin kiristää vyötärölle. Ylihuomenna juhannuksena on Sipoonrannassa sprinttikisa jonne tänään ilmoittauduin. Uinti meressä tuntuu melko viileältä ajatukselta. Pyöräsplitti on Immersbyn nousuja ja laskuja ja koska kyseessä on peesivapaakisa niin lähden vanhalla maantiepyörälläni jossa takakiekko vipattaa kieroon. Viikko sitten työmatkalla rotvallin yli laskeutuminen tapahtui hieman epätasapainossa ja jäljet siitä jäi. No tässä kisassa on ihan sama miten pyörä menee. Tärkeintä on saada vihdoin ensimmäinen startti ja toivottavasti huomata että juokseminen taas onnistuu. Kisassa juostaan 1km lenkkiä, joten on ainakin helppo keskeyttää jos vähänkin lonkka oireilee.

Viikon kuluttua juhannuksesta on finntriathlon Vierumäki johon olen ilmoittautunut. Vierumäelle olen osallistunut joka vuosi kun kilpailu on järjestetty. Ensi vuonna kilpailu siirtyy heinäkuun alusta elokuun loppupuolelle. Syynä varmaankin uusi Ironman kilpailu Lahdessa samaan aikaan. Jos jonnekin niin elokuun loppupuolelle kisoja ehkä Suomessa vielä mahtuukin. Tietysti muistaen että moni on silloin ulkomailla täyden matkan kisoissa. Sipoonrannan ja Vierumäen jälkeen tiedän onko Joroisille mitään edellytyksiä osallistua.

Perjantain sprinttiä odotellessa. Mukavia treenejä ja kisoja kaikille, nähdään tapahtumissa vaihtoalueilla tai katsomoissa.

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Mental Triathlon

Erityisesti pidemmillä matkoilla kuulee mainittavan, että triathlon on pitkälti pääkopasta kiinni. Niin se varmasti onkin. Minä olen joutunut mittaamaan henkisen tasapainoni jo ennen kilpailukauden alkua. Jaloissa on koko ajan jotakin ongelmaa jonka takia juoksumäärät ovat tänäkin vuonna surkeat. Tuntuu, että parin viikon päässä innolla odottamani startit ei voisi enää vähempää kiinnostaa. Viime vuoden kisat meni juoksujen osalta onnettomasti eikä tälle vuodelle näköjään ole odotettavissa parannusta vaikka edelliseen blogikirjoitukseen asti valelin itseeni positiivista uskoa. Muutamat faktat tämän vuoden juoksuharjoituksistani kun eletään viikkoa nro 20:

- 3:na viikkona olen pystynyt käymään lenkillä 3 kertaa
- 6:na viikkona luokittelen että olen ollut suunnilleen "terve" tekemään 2-3 juoksuharjoitusta
- kilometrejä on kertynyt yhteensä 300km, eli n. 15km/vko
- yli 15km lenkkejä on 3kpl, pisin 20km
- lyhyen intervalliharjoituksen olen pystynyt viimeksi tekemään helmikuussa

Eihän näillä merkinnöillä juoksusta kannata mitään odottaa. Puolikkaalla ja varsinkin täydellä matkalla juoksun merkitys korostuu ja yllä olevilla pohjilla tiedän lopputuloksen. Tavoiteaikani ovat kaukaista haavetta jälleen kerran. Toukokuulle on varattu ainakin 4 käyntiä fyssarille ja viimeisimmän yhteydessä fyssari "kehoitti" miettimään Tuusulanjärven sprintin väliin jättämistä vaikka sen 5km pystyisinkin repimään. Ymmärrän, mutta en halua ymmärtää.

Näillä mennään tässä kohtaa. Mitään kuvaa en edes viitsi tähän kirjoitukseen laittaa. Ei löydy hymyilevää ilmettä tähän hätään ja vanhan kuvan käyttäminen olisi huijausta.




maanantai 1. toukokuuta 2017

Nyhjää tyhjästä

Otsikon mukainen olotila. Moni varmaan muistaa 90-luvun alun viihdeohjelmaan jossa improvisoitiin tilanteen mukaan. Nyt ei oikeastaan ole mitään aavistusta mitä tähän blogiin kirjoitan, mutta pidetään sivut hengissä ja keksitään jotain. Ei tietysti mikään motivoivin alustus teille tämän tekstin lukemiseen. Sorry, teen kuitenkin parhaani jotta jaksatte alas asti.

Kuukausi meni treenien kannalta korkeintaan välttävästi. 3 viikkoa kokonaan juoksematta. Paikat kun ei vaan meinaa tykätä loikkimisesta. Ja näin lähellä kesää on väärä ajankohta väkisin yrittää. Sormet ristissä, että tarpeeksi pitkä pakkolepo oli oikea hoitomuoto. Tämän takia suunniteltu Länsiväyläjuoksu jäi minun osalta väliin. Sen jälkeen 4-5 päivää on meni flunssassa, mutta parempi lopettaa surkuttelu ja kirjoittaa jostain muusta. 

Sain TrainerRoadin 12 viikon ohjelman poljettua loppuun. Kuten viimeksi kirjoitin niin tämän ohjelman avulla trainer -treenit ovat menneet valtaosin mukavasti. VO2MAX treeenit ovat omia suosikkejani. Ajattelin, että kesällä voisin tehdä niitä treenejä takapihalla trainerin päällä. Saa naapurit kuunneltavaa. Lyhyen pyöräilyhistoriani aikana en muista, että maantiepyöräilykaudenavaus olisi omalta osaltani koskaan mennyt näin pitkälle. Tänään on vapunpäivä ja edelleen ulkostarttini on tekemättä. Ehkä se on ihan hyvä, koska italian kisa on vasta 23.9, joten ketjuja pitäisi pyöritellä pitkälle syksyyn. 

Huhtikuu oli penkkiurheilijan juhla-aikaa. Eurosportilta pyöräilyn klassikkokisat ja ironman kilpailukauden ensimmäiset kisat olivat itselläni tarkasti seurannassa. Toissa viikonloppuna tuli uutinen Italialaisen Scarponin pyöräilyonnettomuudesta johon Astana tallin kuski menehtyi. Aiemmin viikolla katsoin kun hän ajoi menestyksekkäästi tour of the alps kisassa vuoria ylös ja alas ja kilpailun jälkeen kotiin päästyään lähti lenkille ja kolari pakettiauton kanssa kotikulmillaan. Surullista ja raakaa. Muistan Scarponin iloisena ikämiehenä joka aina hymyili haastatteluissa. Toukokuun viides päivä kun koko Suomi alkaa seuraamaan jääkiekon MM-kisoja niin minä keskityn Giro de Italiaan. Giro on isoista Toureista minun mielestä kiinnostavin. Vuoden ensimmäinen ja komeimmat maisemat. Joka päivä lähetykset boxille ja iltaisin korva tarkkana Selinin selostuksille. Scarponi olisi ollut vielä hyvässä iskussa kotimaisemissaan.

Ironman kisoja on mukava seurata kun tästä harrastuksesta on muutamien vuosien aikana löytynyt useita nimi- ja kasvotuttuja. Muutamista ihan kavereitakin. Etelä-Afrikan ironmanilla on viime kerroilla ollut useita suomalaisia ja varmaan on myös ensi vuonna. Itse aloin harkita kisaa ensi kaudelle, mutta hieman arveluttaa oma pyöräilykunto huhtikuussa. Hääppöinen se ei ole kesälläkään  niin miten sitten huhtikuussa? Ilmeisesti kisaan osallistujat ovat olleet aika tyytyväisiä? Toki reilu lämpötila Suomen talven jälkeen saattaa olla aika raju kokemus. Syy miksi kisasta olisin kiinnostunut on kuitenkin juuri ajankohta. Kiinnostaisi kokeilla kaksi täyden matkan kisaa vuoden aikana ja siksi mahdollisimman alkukesän kisa olisi harkinnassa. Vaihtoehtoisesti olen miettinyt, että ensimmäinen kisa olisi keskikesällä ja toinen esim. Meksikon kisa marraskuussa. No ensi kauteen on vielä pitkä matka. Tämänkin kauden kaikki startit vielä tekemättä.

Olen minä saanut sentään sen verran aikaan, että ilmoittauduin Tuusulanjärven sprinttimatkalle. Kertaakaan en ole sprinttiä kisannut, joten mielenkiintoista nähdä millainen on kisassa reilu tunnin all-out? Tarkoitus edelleen myös osallistua Vantaan SM-sprinttiin joka on pari viikkoa Tuusulan jälkeen. Toivottavasti jalat sallii molempien kisojen toteutuksen. Odotan näitä sprinttejä mielenkiinnolla kun niistä ei aikaisempaa ole kokemusta.

Reckless Race seuramme tilasi uusia varusteita, joten minäkin tilasin yksiosaisen kisa-asun. On se tällaisen pyylevän pojan päällä melko härskinnäköinen, mutta yllättävän mukavan tuntuinen. Sen kanssa olen muutaman traineripyörityksen tehnyt, joten ensituntemukset on olemassa. Hieman mietityttää kannattaako se kisassa jättää märkkärin alle vyötärölle vai pukea kokonaan päälle? Pitää varmaan käydä muutama kerta uimassa se märkkärin alla ja tunnustella miten olkapäät siihen uidessa reagoi? Voi olla että se rajoittaa käsien liikettä jonkin verran. Aika moni näyttää nostavan kisa-asun ylös vasta uinnin jälkeen kun on ottanut märkkärin pois. Mitenköhän se märkänä onnistuu? No testaamalla nämä selviää. Jos joku asia meillä harrastelija-puuhastelijoilla on paremmin kuin kovemmilla menijöillä niin se on juuri kisa-asut. Tarkemmin sanottuna niiden ulkonäkö. Kovemmilla menijöillä asut näyttävät suomalaisten jääkiekkojoukkueiden pelipaidoilta lukuisine sponsorinimineen edessä ja takana ja varulta vielä sivuillakin. On ne vaan rumia :) Meillä joilla ei ole sponsoreita asut ovat tyylikkäitä ja niistä erottuu se tärkein, seuran nimi ja logo! 

Tänään vappupäivänä kävin juoksemassa kotikulmilla, eli Malmin lentokentällä Jeesuskympin! Malmin seurakunnan
Jeesuskympillä nykimistä
Reckless Race kisa-asu
kaverit on järjestänyt tapahtuman useana vuonna ja tänä vuonna päätin mennä mukaan kympille. Samaan aikaan juostaan myös maraton johon olen osallistunut kerran. Silloin tuloksena DNF. Kympin matka oli pikaisen tutkimuksen perusteella 150-200m alimittainen joten aikani 41:25 ei ole tilastokelpoinen. Viimeisen 1,5kk juoksumääriini nähden se on kuitenkin hyvä. Uskon että ensi kesänä olen elämäni kunnossa! Kesäkuun sprintit näyttää suunnan koko kesälle. Seuraavaksi kalenterissani on 19.5 Yritysmaraton jossa pitää varmaan käydä repimässä duuniporukan kanssa pari osuutta. Kisa juostaan Töölönlahden ympäri ja yhdelle osuudelle tulee mittaa 2,2km. Muuta kalenterissani toukokuulle ei olekaan.  Treeneissä tarkoituksena on lisätä sprinttiin tähtäävää harjoittelua. Joku tempoajo olisi kiva käydä kokeilemassa. Sellainenkin rypistys omasta CV:stä vielä puuttuu. Ja on mulla haaveena myös juosta ensimmäinen Cooper testi armeijan jälkeen. En ollut mikään kestävyysurheilija nuorenakaan, joten 3000m raja on vielä rikkomatta. Olen jo suunnitellut meneväni vanhan kouluni liikuntakentälle "parantelemaan" koulunumeroitani. Tulisikohan vanha liikunnan opettajani kellottamaan nykyisen Cooper tuloksen? Palataan viimeistään kuukauden kuluttua!

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

2017 maaliskuun testiviikko

Pari kuukautta taas kulunut. Onneksi ne ovat menneet aika hyvin. Aloitin tammikuussa polkemaan trainer roadin 12 viikon ohjelmaa ja se tuntuu mielekkäältä sisäpyöräilytreeniohjelmalta. Pohjille poljettu FTP testi oli pettymys. Tulos ei kuitenkaan valehtele. Se oli ensimmäinen FTP testi jonka tein joten ehkä odotukseni olivat liian optimistiset. Luulin, että tulos voisi olla suunnilleen samaa tasoa kuin viime kesänä olympiamatkan kisojen keskiwattini. Ei ollut. Tulos oli n. 25 wattia alhaisempi kuin kesän kisoissa saavuttamani lukemat. Nyt on menossa viikko 8 enkä ole testiä uusinut, koska tämänkin tason treeneissä on välillä vaikeuksia. Lyhyet V02 max treenit menee hyvin, mutta pidemmät 75-85% FTP alueella olevissa treeneissä on välillä tuskaa. Aloitin vuoden alusta myös säännöllisen TrainerPeaksin käyttämisen. Latasin ohjelmaan myös jonkin verran viime vuoden lopun treenejä jotta sain heti käsitystä miten ne käppyrä muodostuu. Äärimmäisen mielenkiintoista analysoida omaa kehitystä.


Helmikuussa oli viikon loma Gran Canarialla. Paikka oli tällä kertaa Meloneras. Hotelli huippuhieno ja ruokapöydät notkuivat. Se ei auttanut yhtään painonpudotustavoitteen toteutumista. Reissu oli ainoastaan viikon pituinen, joten päivät piti käyttää tehokkaasti. Pyörä oli vuokrattuna 6pv ajaksi ja ulkoilutinkin sitä viitenä päivänä. Yhteensä tunteja satulassa kertyi 16h. En tarkoituksella ottanut yhtään ylipitkää lenkkiä, koska joka päivä piti jaksaa tehdä jotakin. Yhden lepopäivän pidin. Silloin ohjelmassa oli ainoastaan 1,5h kävely nudistirannalla. Se homma ei näytä nuoria innostavan. Yhtään alle eläkeikäistä ei siellä vehkeitään esitellyt.

Spessun jousitus
Taas kateellisena ihastelin ihmisten pyöräilyvauhteja. Niin kauniisti pyörittävät ylämäet ja alamäet tulevat sellaista vauhtia ettei itsellä mitään mahdollisuutta laskea niin rohkeasti. Garminin datan mukaan jyrkin nousu oli prosentiltaan 21,6%. Sitä edelsi lähes 30min kiipeäminen reippailla sykkeillä, joten juuri siinä nousun kohdassa päätin, että on aika hypätä satulan päältä ja hetki ihastella maisemia! Pyörän vuokrasin jälleen free motionista. Luotettavaa palvelua ja hyvä kalusto. Vuokrapyörässäni oli jousitettu etuhaarukka. Se tuntuikin mukavalta silloin kun putkelta tanssi puolelta toiselle. Ei se varmaan kaunista katseltavaa varmaan ollut, mutta jousitus tuntui mukavalta.
Lasku Moganiin

Pyörän lisäksi vedin pari hyvää juoksua. Maspalomaksen puistossa on hyvä baana juosta ja siellä sainkin aikaiseksi hyvän intervallitreenin. Uinnista ei sitten tullutkaan oikein mitään. Kerran yritin mennä mereen, mutta ranta oli niin kivikkoinen ja aallot voimakkaat, että yritykseksi jäi. Pari kertaa aalto viskasi minut pyörimään rantakiviin ja kun jalkapohjaan tuli pieni haavakin niin päätin että se oli tässä. Palasin hotellin uima-altaalle jossa sai vähän kelluttua. Koko viikon aikana en nähnyt yhtään uimaria meressä.
tästä ei tullut mitään
Reissun jälkeen perinteisesti viikon flunssa ja päälle taas joku mystinen jalkavaiva joka haittasi juoksua, joten viimeinen kuukausi ei kuitenkaan ihan älyttömän hyvä ole ollut. Tilanne voisi kuitenkin olla paljon huonompi, joten en valita. Helmikuussa jäi testiviikko pitämättä, mutta nyt maaliskuussa se oli ohjelmassani. Se viikko on aina tosi kevyt viikko ja teen sen saman kaavan mukaan. Alkuviikosta mittailen yöllä sykettä. Unen syvimmän vaiheen syke on tasaisesti laskenut. Tiputusta on tullut sunnilleen 1 lyönti per kuukausi viimeiset kuukaudet. Nyt maaliskuussa luku on all time record 43. Puolessa välin viikkoa ajan trainerilla testin jossa 2min välein nostan 20 wattia. Se meni hieman huonommin kuin tammikuussa. Sykkeet oli 3-5 lyöntiä korkeammat enkä päässyt ihan yhtä pitkälle kuin edellisellä kerralla. Syke kuitenkin palautui testin jälkeen nopeammin kuin aikaisemmin. Erot varmaan niin pienet, että menee virhemarginaalin piikkiin. Ainakin niin haluan uskoa.

Loppuviikosta oli vuorossa 1km uinti ja aktia cupin 10km juoksu. Ne ovat sellaisia testejä joilla on enemmän merkitystä. Uinnissa tein uuden ennätyksen. Edellistä vuoden takaista ennätystä paransin 20 sekuntia, joten uintiini olen tyytyväinen. Tammikuun aika parani 40 sekuntia joka on hyvä parannus. Olen vuoden yrittänyt opetella potkimaan uinnissa, mutta nyt palasin 2 tahtipotkuun jossa jalat lähinnä roikkuu perässä. Se näyttää olevan minulle toimivin. Yritin myös uintivalmennuksen mukaisesti nostaa käsivetojen määrää, mutta siinäkään en ole onnistunut. Testiuinnin vedin pidemmällä liukumisella ja vedon voimaan panostaen. Kello kertoo totuuden, eli voimaa vetoon pitkällä liuulla ja potkut pois on mun juttu. Täytyy sanoa uinticoutsille että keksii jotain muuta korjattavaa mun uinnista. Kovan tonnin päälle otan aina pienen verryttelyn ja vedän vielä maksimi 100m vedon. Siinäkin tein uuden ennätykseni, joten polleana poikana saunan lauteille.

Tammikuun kirjoituksessa kerroin joulukuussa osallistuneeni ensimmäisen kerran aktia cupin 10km juoksuun. Aika 45:14. Silloin laitoin trainingpeaksin kalenteriin maaliskuussa tavoitteeksi 42:59. Tammikuun juoksu ei paljon lupaillut. Aika silloin 45:03. Vaikka jalat ei salli juoksemista kuin max 2 kertaa viikossa ja välillä ollut viikkoja ettei yhtään lenkkiä ole kärsinyt juosta niin silti kehitystä tulee. Maaliskuun aikani oli 42:58, eli sekunnilla alle tavoitteeni! Olen äärettömän tyytyväinen aikaani. Jotta kuitenkin asiaan tulee toisenlaista näkökantaa niin sillä ajalla ei olisi voitettu edes M70 sarjaa! Kaksi viimeistä kilometriä oli kisani nopeimmat joka myös lupaa hyvää. Keskimääräiseksi kilometrivauhdiksi tuli 4:18 ja hitain kilometrini oli 4:25. Joulu- ja tammikuun juoksuissa hitaimmat kilsan oli yli 4:40 joten tämäkin on hyvä parannus. Keskisyke oli 175 ja maksimi 187. Maksimi tuli viimeisen 100m aikana kun tuli hieman kiire tuon 43min alitukseen. Harmi ettei aktia cupin kilpailua järjestetä keväällä ja kesällä. Olisi mielenkiintoista nähdä aikani kilpailukaudella. Tuskinpa minuuttia enempää saisin ajasta puristettu pois?

Mitäs sitten? Edelleen Italian Ironman on ainoa kisa johon olen ilmoittautunut. Uskoisin, että Vantaan sprintti ja Joroinen on terveyden salliessa varmasti ohjelmassa. Useita startteja aion ottaa, koska kilpailut ovat mulle lajin mauste. Tiedän, että paremman tuloksen täydellä matkalla voisi tehdä jos kisojen tilalla tekisi hyviä harjoituksia, mutta se ei sovi mulle. Mä haluan laittaa race beltin vyötärölle. Jos jalat sallii niin Espoon Länsiväyläjuoksu huhtikuussa seuraava mittari. Täytyy katsoa kuinka paljon siinä pitää joustaa tuosta 4:18 keskivauhdista. Matka on kuitenkin 17,3km joten siinä ehtii jo useamman kerran kelloa vilkaista. Voimaharjoittelu jäi aivan liian vähäiseksi joten Hakunilan uimahallin kuntosalin vaakaprässin pari viimeisintä levyä on edelleen nostamatta. Siitä tavoitteesta joudun näköjään tinkimään.

perjantai 6. tammikuuta 2017

2017 - uusi ikäryhmä

Meikäläiselle alkoi tammikussa ihan uusi elämä. Ikäryhmä AG45. Syksyllä tehty jalkaleikkaus meni hyvin ja marraskuussa pystyin jo hölkkäämään. Reilun kuukauden ehdin juosta ja sitten alkoi toinen pohje oireilla. Se pohje on jo 3v sitten leikattu, joten en tiedä mikä siellä nyt vuorostaan vaivaa. Parin viikon huilin jälkeen kokeilin juoksemista, mutta ei onnistunut. Ottaa sen verran päähän että en viitsi enempää edes asiasta kirjoittaa.

No ehdin sen reilun kuukauden aikana osallistua Aktia Cupin 10km juoksuun. Se oli ensimmäinen kerta kun kävin Hakunilan kisan juoksemassa ja se oli just niin raaka kokemus kun arvelinkin. Keskisykkeeni oli 178 joka on aika paljon kun huomioidaan, että anaerobinen kynnykseni on 166 (maksimi 188). Tuskin tarvitsee ihmetellä miksi valitsin blogini nimeksi "triathlonia kolibrin sykkeellä". No kolibrin syke on 1000 lyöntiä minuutissa, joten on siihen vielä matkaa. Mutta kisasta. En ole aiemmin mitään kympin kisaan juossut, joten kokemusta ei ollut. Aika oli 45:14 eli voisi sanoa että ihan sama vedänkö olympiamatkan triathlonin vai pelkän 10km juoksun, aika on juoksuosuudella aina sama! Pakko kuitenkin edelleen luottaa, että pystyn myös juoksutreenejä talvella tekemään. Eiköhän maaliskuussa tuosta Aktia Cupin ajasta sitten lähde vähän pois. Kyllä se minunkin pitää pystyä puristamaan alle 43min. Pakko!

Alkaneelle vuodelle on jo ääriviivat piirrettynä. Kuukauden kuluttua, eli helmikuun alussa viikoksi Kanarialle jossa pääpaino tietysti pyöräilyssä. Paikka on taas Gran Canaria saaren etelä-kärjestä, joten maisemat ovat tutut. Huhtikuulle suunnittelin puolimatkan kisaa Itävaltaan tai Espanjaan, mutta luovuin kuitenkin ajatuksesta. Niin paljon ongelmia jalkojen kanssa, että parempi keskittyä treenaamiseen. Kesän pääkisani tulee olemaan Italian uusi Ironman kilpailu Emilia Romagna Cerviassa. Ajankohta on syyskuun kolmas viikonloppu joka on hieman myöhäisempi ajankohta mitä olin toivonut, mutta tämä oli kuitenkin tarjolla olevista kisoista mieluisin. Uinti on meressä joka ei ole itselleni suosikkilistalla, mutta toisaalta niillä leveysasteilla se takaa syyskuussa märkäpuku-uinnin. Takaraivossa edelleen kummittelee Barcelonan meriuinti 2015 jolloin parisataa metriä ennen rantaa oksensin merivedet keuhkoista pois. Pyöräilyn nousumetrit pitäisi Italiassa jäädä 700-800 metriin joka on vähemmän kuin heinäkuussa Rothissa. Sopii mulle. Ei ne nousut ongelma, mutta ne laskut. Juoksu pitäisi mennä kolmena kierroksena Cervian Kaupunkialueella joka sopii mainiosti myös huoltojoukoille.

Kotimaan kisoissa aion ensimmäistä kertaa osallistua myös sprinttimatkoille. Kuntotestien perusteella ominaisuuteni sopivatkin paremmin lyhyemmillä matkoille (kolibri...), mutta täysimatka on se joka houkuttelee. Vantaan sprintti kesäkuun puolessa välin on SM-kisa, joten se kiinnostaa kokeilla. Ikäryhmässä se on peesikieltokilpailu, joten aika-ajopyörällä pääsee kisaamaan. Kaksi viikkoa aikaisemmin on Tuusulanjärven alueella uusi kilpailu josta voisi hakea ensimmäisen sprinttikokemuksen. Olkoon nämä hyviä yhdistelmätreenejä. Todennäköisesti mahdutan kesään kaksi puolimatkan kisaa ennen Italiaa joista toinen on varmaan Joroinen. Toinen on joko Tahko tai Turku. Tahko palvelisi pyöräprofiililtaan paremmin Italiaan valmistautumista, mutta Turku olisi ajankohdaltaan parempi. Täytyy miettiä.

Tavoitteita vuoteen 2017? Jos Italian reitit, sää ja oma terveys on kunnossa niin 10h alitus on tavoitteena. Tässä vaiheessa ei ole mitään tietoa osallistujamääristä, mutta oletetaan, että kisa myydään loppuun ja AG45 ryhmässä on silloin vähintään 300 osallistujaa niin sillä ajalla tuskin tarvitsee top30 sijoituksista haaveilla. Pari vuotta sitten aloin uneksimaan, että joku päivä saisin uinnin menemään alle 1h ja maratonin alle 3:30. Nyt uinti on mennyt 1:03 (Roth) ja maraton 3:44 (Köpis ja Barcelona). Saattaa nuo tavoiteajat jäädä edelleen haaveeksi, mutta jatkan haaveilua!

Ja ehdottomasti yksi tavoite on vielä edellisten lisäksi. Hakunilan Uimahallin kuntosalilla pitäisi alkuvuoden aikana saada jalkaprässissä koko pakka liikahtamaan. Nyt siitä puuttuu vielä pari viimeisintä levyä.


sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Kausi loppui kuten alkoikin




kesti 4kk ennen kuin sain aikaiseksi päivittää sivuani. Rothin kisa meni sen verran matalilla sykkeillä, että palautuminen oli tosi nopeata. Kahden viikon kuluttua Rothista päätin startata Next Helsinki Challenge olympiamatkalle. Siitä tulikin kesän paras kisani. Kaikki osa-alueet menivät tasaisesti. Ei mitään odottamatonta ylisuoritusta, mutta ei myöskään samanlaista konttaamasta kuin mitä muissa kisoissa on ollut. Juoksun viimeisellä vitosella tosin oikea pohje alkoi oireilla, mutta silloin se ei menoa haitannut.

Kisan jälkeen samana iltana laitoin ilmoittautumisen sisälle vielä Challenge Turku puolikkaalle joka oli 2 viikkoa Helsingin startin jälkeen. Siinä vaiheessa uskoin pohkeen palautuvan muutamassa päivässä juoksukuntoon. Turussa tein koko kesän parhaan splittini. Uinti meni 31:04 jolla rantauduin ikäryhmäni M40 kuudentena. Pyöräkin meni suunnilleen 60km asti ihan hyvin, mutta sitten tuli täysi stoppi. Ehkä Roth kuitenkin painoi, mutta ei vaan liikkunut. Juoksun ensimmäiset 5km meni suunnitellusti, mutta sitten alkoi pohkeessa makoisat kivut. Pysähdyin venyttelemään, kävelin, yritin taas varovasti hölkätä, mutta ei vaan pystynyt. 10km kohdalla vedin lapun irti ja keskeytin. Vuosi alkoi keskeytyksellä Vantaalla ja päättyi keskeytykseen Turussa. No siinä välissä sain kokea kaksi mahtavaa kilpailua, Escape From Alcatraz San Franciscossa ja Challenge Roth Saksassa. Niissä en ollut terve enkä kunnossa, mutta mahtavat kokemukset niistä kuitenkin jäi.

Turun jälkeen olin kuukauden ilman yhtään juoksuaskelta. Ensimmäinen lenkki ja 2km jälkeen kävellen kotiin. Menin lekuriin ja ultraäänikuviin. Lekuri sanoi että huilaa vielä hetki ja venyttele. Huilasin ja venyttelin melkein toisen kuukauden, mutta ei auttanut. Otin kuvat mukaani ja marssin Bulevardin Klinikka 22:een Jan Lassuksen luokse joka on jalkojani aiemmin operoinut. Lassus katsoi kuvia ja sanoi "huomenna voitaisiin leikata"! Kyseessä ns. Pohjetyrä, eli pohjelihaksen ympärillä olevassa kalvossa on reikä ja rasituksessa lihas pullistuu siitä reiästä ulos. Täysin sama vaiva joka vasemmasta pohkeestani operoitiin 3 vuotta sitten. Tämä vain oireili aivan erilailla joten en itse osannut asioita yhdistää. Molemmissa pohkeissa kalvojen reiät ovat olleet niin isoja ettei niitä ole pystytty parsimaan kiinni vaan hoitotoimenpiteenä koko kalvo on pitänyt avata ylhäältä alas! Kuulostaa sen verran häijyltä etten kysellyt tarkemmin. Pohje tosiaan leikattiin heti seuraavana päivänä. Vakuutusyhtiö pisti vakuutukseni poikki jo edellisen operaation jälkeen, joten tämä viides jalkaleikkaukseni meni sitten omasta pussista. Tuntuu, että sai olla viimeinen operaatio jonka liikunnan takia aion tehdä!

Tikit otettiin pois marraskuun alkupuolella ja heti sen jälkeen pääsin taas hikoilemaan. Traineria, salia ja uintia pystyi tekemään normaalisti ja juoksuakin viikkoa myöhemmin. Nyt olen pari viikkoa treenannut kohti ensi kesää ja intoa riittää. Kisakalenteri 2017 alkaa valmistumaan, joten siitä seuraavalla kerralla.


keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Challenge Roth - kisaraportti

On kisaraportin aika. Yksi syy tämän tekemiseen on se, että itse tykkään lukea muiden tekemiä raportteja ja toisekseen Rothista ei juurikaan ole raportteja tarjolla. Ainakaan Suomalaisten kirjoittamia. Jos joku miettii Rothiin menemistä niin ota yhteyttä, kerron mielelläni tarkemmin. Tämä raportti ei sisällä "sekoitin aamulla juomat pulloon" tyyppisiä yksityiskohtia vaan enemmän havaintoja kisasta yleisesti.

Aloitetaan kuitenkin ihan alusta. Jos Rothiin haluaa osallistua niin ilmoittautuminen on vaikein osuus. Heinäkuussa avautuva netti-ilmoittautuminen seuraavan vuoden kisaan menee täyteen samalla sekunnilla kun sivut aukeaa. Saksan ulkopuolisille ip-osoitteille tulee vain hyvin rajattu määrä paikkoja ja luulen, että niistäkin iso osa myydään matkanjärjestäjille? Ainakin meidän hotellissa lähes kaikki tuntui olevan Challenge toursin tms reissussa. Suomen itsenäisyyspäivän aikoihin joulukuussa tulee kuitenkin myyntiin lisäpaikkoja josta paikan saakin huomattavasti helpommin. Itse sain paikan juuri tästä ryhmästä. Tänä vuonna oli ensimmäistä kertaa myös jonotuslista josta myös avautui mahdollisuus osallistua tapahtumaan.

Roth on pieni kylä josta majoitus irtoaa vain harvoille. Valtaosa osallistujista majoittuu reilun 30km päähän Nurnbergiin. Niin myös me. Tämä tarkoittaa, että auto on välttämätön! Me lensimme Muncheniin josta oli vajaan parin tunnin automatka Nurnbergiin. Ramada hotelli oli täynnä triathlonisteja. Pyörät sai viedä huoneisiin ja kisa-aamuna oli tarjolla aikainen aamiainen.

Kilpailukeskus Rothissa toimii mainiosti. Saksalaisella tarkkuudella kaikki on hyvin suunniteltu ja Expossa kojuja kuin pienessä kauppakeskuksessa. Ihmettelin alla kuvassa olevaa "snorkelin korvaajaa" jota kuulema Frodenosta lähtien huiput käyttävät. Sen erikoisuus on, että sisäänhengittäessä uimari ottaa aina uutta puhdasta ilmaa ja uloshengitys tapahtuu laitteesta veteen eikä takaisin putkeen kuten snorkelissa. Jätän tarkemmat pohdiskelut laitteen toimivuudesta kuitenkin tässä yhteydessä pois :)




Uintipaikka on n. 10km päässä Rothista eli tämänkin takia auto on hyvä olla käytössä. Parkkipaikkoja on reilusti tarjolla. Uinti suoritetaan kanaalissa joka on normaalisti laivaliikennekäytössä. Tämän takia uiminen kanaalissa ennen kisaa oli mahdollista vain tiettyinä ajankohtina. Kanaali on melko kapea, joten ranta on koko ajan vieressä. Sen takia suunnistamista ei juurikaan tarvita. Välillä eteenpäin pieni vilkaisu riittää. Vesi on melko sakeaa, mutta mitään virtauksia siinä ei ole, koska kanaalin portit pistetään kiinni. Jos pääsee lähtemään hyvään ryhmään ja sopivassa paikassa niin ennätysuinti on todellakin tehtävissä. Pro startti oli aamulla jo klo 6:30. Siitä eteenpäin 200 lähtijää aina 5min välein, joten kisa-aamuna on aikainen herätys. Oletin että tämä on äärimmäisen nopea uinti, mutta 200 starttaajaa sai kanaalin aika tukkoon.




Oma uinti: Ensimäinen 1km meni enemmän ja vähemmän ohittaessa ja oman tilan hakemisessa. Sen jälkeen helpotti. Aika oli 1:03 joka oli pari minuuttia hitaampi kuin tavoitteeni. Uinti meni alun taistelun jälkeen ihan mukavasti vaikka yhtään peesiä en löytänyt 1500m jälkeen. Vedestä pois ja hakemaan varustekassi joka on pitänyt jättää maahan oman numeroalueen kohdalle. Sen jälkeen telttaan jossa tulee avustaja mukaan keräämään uintitavarat ja auttamaan mahdollisesti pyöräilytavaroiden kanssa. Hyvää palvelua :) Alla kuva T1:n alueesta johon pyöräilykassi jätettiin. Näyttää ihan triathlonistien haustamaalta!


Jan Frodeno polki Rothissa ME-ajassaan pyörän 4:08. Pyöräprofiili ei kuitenkaan ole niin tasainen kuin monet luulevat. Nousumetrejä Garminiin kertyi 1560m. Nousut olivat todella jyrkkiä ja vastaavasti laskut pitkiä ja loivia. Se antaa mahdollisuuden kovaan pyörään niillä joilla jalkaa riittää. Kannustus reitin varrella on mahtava. Solar Hill on nousu josta useimmat mainoskuvat on otettu ja paikka on juuri niin hieno kuin odotin. Putkelta kapeaan ränniin jossa kannustus on kuin Giron ja Tourden vuorietapilla! Iho kananlihalla ja watit aivan liian isot. Se taisi olla minun lisäksi monen muunkin kohtalo. 

Järjestäjille ja kisaajille täytyy antaa iso tunnustus peesauksen kitkemisestä pois kilpailussa. Tuomareita oli reitin varrella (reitti oli 2x90km) peräti 86kpl. Tuntui, että joka mutkan takana oli aina tuomari valvomassa. Uinnin jälkeen ensimmäisen 20km aikana jo ajattelin, että täällä ei kukaan ole peesannut, mutta silti ensimmäisessä penalty boxissa oli muutama ukko kärsimässä rangaistusta. Lappu heilahti todella herkästi. 6m väli ei riitä jos säännöissä sanotaan 10m. Hienoa toimintaa! Sakkokin oli normaalia kovempi. Perinteisen 5min aikasakon lisäksi joutui juoksun alkuvaiheessa juoksemaan ylimääräisen 1km lenkin. Toki jyrkissä ylämäissä porukka meni nippuun, mutta heti mäen jälkeen kaikki asettuivat siististi oikeaan reunaan nätiksi helminauhaksi.


Oma Pyöräilyni: Päätin jo ajat sitten, että täällä en sitten pyörässä ala intoilemaan. Kisassa ei ole ketään seurakaveria mukana jota vastaan pitäisi taistella ja toisekseen valmistautumiseen on kuulunut erinäisistä syistä vain 3kpl 100km lenkkejä. Kilometrejä on kertynyt alle puolet verrattuna viime vuoden Ironman Barcelonan kilpailuun, joten tiedän että en ole lähelläkään viime lokakuun pyöräkuntoa.Pahinpana pelkona oli tuleva juoksu. Maaliskuun jälkeen meni 2kk ilman yhtään juoksulenkkiä ja kesä-heinäkuussa olen uskaltanut juosta yhteensä n. 50km. Tiesin, että juoksusta tulee tuskaa joten en halunnut sitä liian kovalla pyörällä pahentaa. Pyöräaikani oli 5:27 joka ei tietysti ole yhtään sellainen kuin ilmoittautumisen yhteydessä joulukuussa ajattelin, mutta eipä tullut yllätyksenä. Mittasin ensimmäistä kertaa täydellä matkalla watteja ja tulipa selväksi, että jälkimmäisellä 90km pätkällä tapahtui selvä pudotus. Kadenssi pysyi suunnilleen samana koko pyöräilyn ajan. 

Monessa Ironman kilpailussa juoksu on 4x 10,5km lenkki, mutta Rothissa juostaan yksi pitkä lenkki.Siinä palataan samaa reittiä takaisin, eli katsojat näkevät juoksijat monessa kohdassa 2 kertaa. Maalialueella juoksuosuus ei mene, joten siellä katsojat näkevät vain maaliintulon. Alusta on valtaosin hiekkapolkua. Pieniä nousuja ja laskuja ei ole kuin parissa kohdassa. Kannustus juoksussakin upeata. Paikalliset lapset olivat keksineet perustaa omia vilvoittelualueita talojensa eteen. Pikkutytöt ja pojat uimapuvuissaan kävivät noukkimassa käytettyjä sieniä maasta ja kastelivat ne omissa ämpäreissä ja tarjosivat juoksijoille.

Oma juoksuni: Viime lokakuun jälkeen pisin juoksulenkkini on 15km ja arvattavissa oli, että koko marathon ei tule tyylillä menemään. Puolimatkaan asti taisin tulla 3h 40min loppuaikaan tähtäävää vauhtia, mutta jälkimmäinen puolisko meni ihan tassutteluksi ja ajaksi tuli 3:55. Loppuvaiheessa n. 38km kohdalla kävin oksentamassa edellisen tankkauspisteen murkinat ulos, mutta muuten ei mitään ongelmia ollut. Paitsi etten jaksanut juosta :-) 

Kokonaisaikani karkasi reiluun 10h 30min jolla ei kummallisia sijoituksia AG40 sarjassa irtoa. Heti maaliintulon jälkeen tarjolla oli hierontaa. Menin ja yllätyin kun se kesti peräti 45min. Pöytiä ja hierojia oli paikalla paljon! Hieronnan jälkeen suihkuun ja siinä vaiheessa ajattelin, että tämä on näköjään se Challenge Family. Miehet ja naiset samoissa tiloissa vehkeet paljaana! Ei siitä kukaan tuntunut välittävän :-) Ennen kilpailua kisaajat saivat mm. lippiksen ja race beltin ja malintulon jälkeen paidan ja mitalin lisäksi annettiin komea Finisher oluttuoppi. Sain sen myös ehjänä perille kotiin asti.



Ihan mahtava kilpailu ja todella hienosti järjestetty. Tutustuin reissussa pariin Suomalaiseen (Tomer, Sami ja Risto) joiden kanssa oli mukava kisata ja viettää aikaa. Ja oli toki mukava olla mukana kisassa jossa Jan Frodeno teki uuden ME ajan. Alla kuvassa Frodeno yrittää luikkia huomaamattomasti expo alueella. Yrittänyt ehkä muuttua Tom Cruisen valeasuun? Top Gun miehiä molemmat!