Triathlonia kolibrin sykkeellä

Triathlonia kolibrin sykkeellä

torstai 14. syyskuuta 2017

Turku, Ahvenanmaa ja Italia

Blogin päivittäminen on valitettavasti taas jäänyt. En tiedä miksi? Aiheita olisi ollut vaikka usean sivun kirjoituksiin. Nyt lataan tähän ajatukset tiskiin lyhyesti.

Turun puolikas elokuun puolessa välissä oli itselleni kesän parhaimpia kisoja. Helsingissä riehui perjantaina kesän kovin ukkosmyrsky, mutta me emme sitä nähneet, koska tulimme tietysti Turkuun edellisenä iltana. Oma kisani meinasi lässähtää heti alkuunsa kun hotellilla huomasin takajarrussa ongelmia. Aamulla seitsemän aikaan kisapaikalle jossa Nummenpyörän asiantuntevat pyörätohtorit saivat jarrun toimimaan ilman veijarin vaihtoa. Siihen ei aika olisi riittänyt, koska samalla asialla oli joku pro ennen minua. Suotakoon se hänelle. Uinnissa yritin taas löytää itselleni peesiä, mutta kävi vähän kuin Joroisilla. Etsin ja etsin ja kohta alkoi jo T1 lähestymään. 31:22 uinti riitti ikäryhmässäni viidenteen tilaan. Vaihto meni räväkästi jonka ansiosta nousin neljänneksi.

Pyöräosuudella kävi myös melko tyypillinen tilanne. Alku taisi mennä liian kovaa, koska loppua kohti sijoitus tippui eli kaverit polki lopun kovempaa. Moottoritie ei ollut kuuma, mutta tasainen ja tuulinen se oli. Niihin olen pääkaupunkiseudulla tottunut, joten olosuhteita minun ei ainakaan pidä syyttää. Pitäisi vaan uskaltaa aloittaa rauhallisemmin. Onhan mulla sitä varten wattimittari. Liekö ollut turha ostos? Pyörä kulki 35,4 keskarilla ja sijoitus tippui sijalle 11.

Tämän kesän paras osa-alueeni on tilastollisesti ollut T2, eikä se pettänyt tälläkään kertaa. On vaan niin mukavaa päästä oikaisemaan selkä pyörän jälkeen. Ikäryhmäni kolmanneksi nopein vaihto ja New Balancen Wazeet liikkeelle. Ja nehän liikkui. Ensimmäistä kertaa juoksussa sain boostia siitä kun selkiä tulee vastaan. Niitä riitti tasaiseen tahtiin. Heti ensimmäisellä 5,4km kierroksella sain poimittua muutaman ikäsarjalaiseni jotka aiemmin painoivat pyörällä ohitseni. Ja niin myös seuraavalla kierroksella. Juoksun puolimatkaan olin tullut alle 4:20 kilometrivauhtia ja sijoitukseni oli noussut viidenneksi. Kolmannella kierroksella nousin jo neljänneksi ja sen enempää ei ollutkaan saavutettavissa. Saavutin kyllä kolmantena olevaa, mutta eroa oli minuuttitolkulla. Kärkikaksikkona pyyhki Laamo ja Söderdahl aivan omilla vauhdeillaan. Neljännellä kierroksella tuuli voimistui ja vastoinkäymiset alkoivat. Oikea nilkka alkoi oireilemaan ja vauhti hidastumaan. Turvallisesti maaliin 1:33;32 juoksuajalla joka on itselleni todella hyvä juoksu. Vanha kaverini Garmin 910 oireili nilkkaani pahemmin, joten en saanut juoksusta tarkkaa matkaa mitattua. Eiköhän se kuitenkin melko lähellä 21,1km pätkää ole, joten huikea puolikas minulle. Sijoitus oli neljäs ja kokonaisaika 4:42;54, johon olen tyytyväinen. Se tuli ilman pienintäkään peesausta ja muutenkin kisan pyöräilyn osalta siistiltä ajamiselta.

Nyt oli kaksi viikkoa aikaa Ahvenanmaan perusmatkan SM-kisoihin. Annoin nilkalla aikaa toipua ja kävin tämän kahden viikon aikana ainoastaan 2 kertaa kokeilemassa juoksemista. Molemmat kerrat olivat vain 15min pituisia, koska aivan normaalilta jalka ei tuntunut vaikka varsinaista kipua en tuntenutkaan.

Ahvenanmaan kisassa meidän 45v ikäryhmässä oli useita tuttuja nimiä listalla. Monissa sarjoissa SM mitalit jaettiin kaikille maaliintulijoille, mutta ei meidän sarjassa. Melko vilpoisessa meressä uintiaikani 25:29 oli sarjani toiseksi nopein. Kärkeä perässä vain 7sek. Etukäteen pelkäsin, että tästä tulee täysin peesikilpailu kun valvonta on niin vähäistä. Odotin koska se juna pyyhältää ohitseni. Kääntöpaikalla näin, että porukka on jakautunut yllättävän tasaisesti. Mitään isoa junaa ei puksuttanut. Korkeintaan yksi säälittävä resina. Ahvenanmaan tiet ovat hyvässä kunnossa ja pitkillä suorilla pystyi kivasti seuraamaan tilanteen kehittymistä. Oma pyöräaikani 1:04;36 riitti pitämään minut mukavasti kisassa mukana. Kovimmat kilpailijani polki vain 1-2min kovempaa, joten tämä oli hyvä splitti minulta. Takuuvarma T2 vaihto ja juoksuun neljäntenä. Ensimetreistä alkaen tunsin, ettei jalka tunnu ihan oireettomalta. Sain alussa juostua 4:10-4:15 kilometrejä ja jopa hieman saavutin palkintosijaa. Tiesin kuitenkin, että takaa tuli muutama selvästi kovempi juoksija joista seurakaverini Vänä koko joukon kovimpana. 3km kohdalla Vänä ja Mikko Sillanpää tulivat kiinni ja samalla Vänä sanoi että pakko keskeyttää juoksun puolimatkassa. Hänellä on ollut koiven kanssa vielä enemmän murheita kuin minulla eikä ole järkeä väkisin itseään rikkoa. Harmi juttu, Vänä olisi ollut aika lähellä voittaa kisan. Vähintään toiseksi hän olisi ainakin ehtinyt. Juoksun puolimatkassa oma juoksuni kulki vielä samalla tuntemuksella kuin alussakin, mutta 7km kohdalla alkoi oireet jyskyttämään kunnolla. Enää en pystynyt yhtään ponnistaan ja juoksu meni täysin nilkuttamiseksi. Viimeinen 3km oli kauhean tuntuisia. Vauhti tippui ja sijoitus myös yhdellä. Maalissa lopulta kuudentena ajalla 2:14;05. Kolmanteen sijaan jäi eroa 1min 50sek ja hopeaan 2min 5sek. Toki jos Vänä olisi maaliin päässyt niin eroa olisi ollut enemmän. 

Maalissa jalka tuntui pahalta. Turisin pakolliset jälkipelit ikäsarjalaisteni kanssa ja sitten meni mereen jossa akillesjänne sai kylmää. Kävely sattui eikä pienintäkään venytystä pystynyt tekemään. Tuloksia kun spekuloimme niin totesimme M45 ikäluokan olleen ylivoimaisesti kovatasoisin sarja. Omalla ajallani olisin ollut mitaleilla kaikissa muissa sarjoissa paitsi omassani jossa olin kuudes sekä M35 sarjassa jossa olisin ollut neljäs. Muutaman sarjan olisin jopa voittanut, esimerkiksi viime vuotisen sarjani M40. Kokonaistasostamme kertoo jotakin se, että 7 ukkoa alitti 2:15 ja jos Vänä ja toinen kova menijä M.Einiö eivät olisi jalkavaivojen takia joutuneet keskeyttämään niin 9 kaveria olisi painanut alle 2:15. Olen äärimmäisen iloinen meidän tasaisesta kisasta. Harmi, että ensi vuonna tästä ryhmästä muutama siirtyy jo M50 sarjaan.

Kotiin päästyäni painuin heti lääkäriin. Akillesjänne oli niin kipeä ettei siihen pystynyt edes koskea. Tulehduskipulääkekuuri päälle ja seuraavana päivänä oli jo aika fyssarille. Kuntoutus käyntiin, koska kauden pääkisaan Italian Ironmaniin on aikaa vain alle 1kk. Ensimmäisellä viikolla toipuminen oli hidasta. En pystynyt tekemään fyssarin suosittelemaa äärimmäisen kevyttä hölkkää, koska päkiälle nouseminen ei onnistunut. Joka päivä porrasvenytyksiä ja lääkkeitä, mutta vieläkään toipuminen ei lähde nopeutumaan. Toisella viikolla tein 15min jaloittelun josta hölkäksi voi luonnehtia vajaa 10min. Sen loppuvaiheessa oireet taas lisääntyivät, joten lopetin heti. Siitä akilles kuitenkin ärtyi niin, että 2pv myöhemmin linkutin pelkästään kävellessä. 

2vkoa ennen Italiaa konsultoin lääkäriä ja fyssaria ja oli tehtävä päätös. Kaikkien näkemys oli, että tuskin tuolla jalalla pystyy täysipainoista maratonia juoksemaan. Ei auta muu kuin unohtaa se juoksu. Jos ennen Ahvenanmaan starttia olisi ollut pienikään pelko, että näin voisi käydä en varmasti olisi startannut. Toisaalta ongelmat olisivat varmasti tulleet esille Italiassa ja se vasta huono vaihtoehto olisikin ollut. Maraton on liian pitkä matka linkuttaa menemään kipeällä jalalla ja siitä saisi vain isompia ongelmia eteensä. Eikä minua maratonilla käveleminen muutenkaan kiinnosta. Kävelytapahtumien aika tulee kyllä myöhemmin. Läpimeno Ironmanillä ei motivoi pätkääkään. Jos se ei mene läpi tyylillä niin sitten ei tarvitse mennä ollenkaan. 

Yritimme vaimon kanssa vaihtaa Italian matkan Nizzan lomaan, mutta viime hetkellä toimiessa kustannukset olisivat nousseet tuplaten, joten päätimme kuitenkin lähteä Italiaan alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Vielä en tiedä otanko pyörää mukaan vai en? Periaatteessa voisin osallistua kisaan uinnin ja pyöräilyn osalta ja keskeyttää toisessa vaihdossa. Toisaalta se ei motivoi ollenkaan. Saattaa pyörä jäädä kotiin ja menen istumaan terassille koko päiväksi. No ensi vuonna olen taas astetta kovempi!

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Kangasala ja Säkylä

Joroisten jälkeen starttasin myös kahtena seuraavana viikonloppuna. Oliko järkeä? Ei ollut, mutta hauskaa oli. Viikko Joroisten jälkeen oli Kangasala triathlon, jossa matkat oli 1500m, 50km ja 12km. Tai niin piti olla, mutta kisainfossa kerrottiin, että juoksuosuus onkin 9,9km. No eipä sekään pitänyt paikkansa vaan tulosluetteloon matkaksi oli lopulta merkitty 10,8km. Viimeisin arvaus taisi olla lähimpänä totuutta, koska oma GPS näytti 10,67. Mun kello ei ole koskaan valehdellut, joten luotan tähän ystävään.

Saavuimme Kangasalaan pari tuntia ennen starttia. Kaikki näytti olevan kompaktissa paketissa. Kisapaikat, ruokailut, muutamat kojut jne. Kisaajia oli n.65-70 joista miehiä arviolta 50. Sarjoja oli yleisen lisäksi myös M40 ja M50. Omassa M40 sarjassa oli vain kymmenkunta kilpailijaa, joista en etukäteen tunnistanut kuin yhden. Hänen kanssaan olikin muutama viikko aiemmin Vierumäellä hyvä taistelu, jonka silloin voitin parillakymmenellä sekunnilla.

Uinnissa oli erikoinen ratkaisu, 3x500m ja jokaisen kierroksen jälkeen muutaman askeleen jaloittelu rantahietikolla. En tykkää. Jotenkin siinä uintirytmi katoaa. Ennen kisaa juttelin Juuso Mannisen kanssa ja hän kertoi loukkaantumisen takia vain uivan. Juuso vetikin omaa vauhtiaan, mutta hänen ja minun väliin uinnin jälkeen mahtui vain Minna Koistinen ja yksi mieskilpailija. Pääsin siis järvestä kokonaiskisan kolmantena ja oman sarjani kärjessä. Tuloksissa uintini oli 24,27, joka on paras kellottamani 1500m uintiaika. Edellisenä päivänä olin Kaitalammella uimassa kovan 4km uinnin joka ei ainakaan näyttänyt haittaavan.

Pyöräosuudella oli tiedossa suora tie ja hieman nyppylöitä. Heti ensimmäisten kilometrien aikana 3 kaveria tuli ohitse eikä siihen vauhtiin minulla ollut mitään asiaa. Yritin kyllä irvistää ja vetää itseäni pienemmäksi tuulen vastusta vähentääkseni, mutta arvatenkin siitä ei ollut pienintäkään hyötyä. Pienten kisojen luonteeseen kuuluu melko yksinäinen pyörän vatkaus. Tunnin verran ajelin ennen kun seuraava triathleetti tuli hönkimään niskaani. Kaveri kuittasi ohi ja pääsi vaihtoonkin lähemmäs minuutin edelläni. Tekipä ison eron pienessä ajassa. Omasta ikäryhmästäni ei kuitenkaan kukaan tullut ohi, joten pääsin kärjessä vaihtoon. Oman ikäryhmän seuraaminen meni pelkästään pärstäkertoimen mukaan. Oletin, että ei nuo naamat olleet vielä 40:tä kesää nähneet, mutta vasta maalissa sain varmuuden oletuksilleni. Kisan parasta herkkua oli juoksuni. En tiedä mikä sen aiheutti, mutta juoksu kulki keskimäärin 4:18 kilsavauhdilla joka on ehdottomasti paras kisajuoksuni. Kaksi päivää aiemmin olin juossut pitkän 20km rauhallisen lenkin, joten en uskonut saavani juoksussa mitään huippusuoritusta aikaiseksi. Jostain syystä sellainen kuitenkin tuli. Ohitin juoksussa yhden, joten kokonaiskisassa sijoitukseni taisi olla viides ja oman ikäryhmäni ykköstila. Tiukille se taas meni, koska Vierumäen tapaan Järvenpään Pyöräilijöiden Jukka melkein otti juoksussa kiinni. Eroa jäi lopulta vajaa minuutti. 40sek nopeammat vaihtoni taisi ratkaista sen ettei tullut loppukiritaistelua. Kaikista nopeimman vaihtoni tein kuitenkin vasta kisan jälkeen suihkuvuoron vaihdon yhteydessä. Lämminvesivaraaja oli rikki ja 11 asteinen suihkuvesi ei innostanut pidempään lotraamiseen. Viereisestä suihkukopista joku sanoi, että otsa jäätyi suihkussa! Kisaajia oli sen verran vähän ja sarjoja suht paljon, joten podiumilla riitti loppuseremonian yhteydessä kuhinaa.

Seuraavat kaksi päivää huilasin kokonaan. Keskiviikkona lähdin polkemaan pitkää PK-lenkkiä. 70km kohdalla huomasin, että nyt on poika väsynyt. Kauhealla ähinällä viimeiset 30km kotiin. Tuntui pahalta vaikka vauhtia ei ollut nimeksikään. Torstaina tein lyhyen, mutta sitäkin tärkeämmän harjoituksen, Cooper testin. En ole 12min selviytymiskoetta tehnyt armeijan jälkeen. Junnuna ei kestävyysurheilu kiinnostanut, enkä 3000m rajaa silloin rikkonut. Muistan, että se hieman jopa harmitti. Perinteisestihän kaikki ovat nuorena juosseet jonkun aivan maagisen tuloksen Cooperissa ja sitä tulosta nyt ylpeänä kerrotaan 40kg myöhemmin. Minä en ole juossut, mutta kesä on hyvää aikaa korottaa koulunumeroita, joten Cooperin vuoro oli 45 vuoden iässä. Vaimo lähti ystävällisesti kellottamaan kierroksia. Eka kierros 1:27, nyt menee liian kovaa, koska 3000m tulokseen tasaisella vauhdilla tarvitaan 1:36 kierroksia. Ja kierroksia siihen menee 7:n ja puolikas. Toinen kierros 1:34. Se vauhti tuntui jopa hieman varmistelulta. Seuraavat viisi kierrosta 1:31 -1:33 aikoihin joten hyvin menee. Juoksin vielä sen puolikkaan kierroksen ja lopetin tasan 3000m kohdalla. Syy lopettamiselle oli se, että 50 vuotiaana olisi vielä ehkä mahdollisuus tehdä oma Cooper ennätys? Siitä saisin nuoruudenmuistelijoille vastineen. Kellossa näytti olevan pysähtymishetkellä 11:32, eli ehkä 150m siinä olisin vielä ehtinyt kirmata.

Perjantaina taas lepoa ja lauantaina Säkylä Triathlonin
olympiamatkalle. Alkuihmetysten jälkeen kisapaikalla katsaus uintireittiin. Jaaha, taas 3x500m. Mikä innostus järjestäjillä tähän nyt on? Varmaan helpompi varmistaa turvallisuus kun uimarit ovat pienemmällä alueella, mutta itse en vaan tykkään. Molemmissa kisoissa olen kolmannella kierroksella ohitellut hitaampia kierroksella ja ne ei ole mukavia tilanteita itselle eikä varmaan ohitettavillekaan. Vauhtiero on iso ja pari kertaa olen saanut yllättävän rinulipotkuosuman kun ohitettava vetää rintaa vapaauinnin sijasta. Suomen mustissa vesissä edellä meneviä jalkoja kun harvemmin näkyy niin näitä tilanteita ei oikein pysty ennakoimaan. No mutta uidaan mitä käsketään. Uinti oli sitten tosi hankala. Kolmionmallisesta reitistä ensimmäinen sivu reilua vasemmalta tulevaa vastaaallokkoa. Tuntui että ei liiku mihinkään ja suunnistuskin vaikeata kun aallokko oli niin voimakas. Toinen sivu oikealta tuleva myötäaallokko. Nyt pitäisi osata hyödyntää aallot. Kolmas sivu oikealta suoraan sivusta tuleva aallokko. Siltä puolelta jolta otan happea. Tai ottaisin jos aallot ei täyttäisi kasvoja. Eka kierros meni ihan opetellessa näitä kolmea eri vaihetta. Kärkiviisikko oli karannut ja itse polskin yksinäni kuudentena. Mieskilpailijoita oli n.50 ja myönnän uinnin aikana miettineeni, että tämä taitaa olla vähemmän uineille melkoinen koitos. Toisella kierroksella vasta-aallokossa lyhensin vedon pituutta ja vastaavasti lisäsin frekvenssiä. Myötäaallokossa pyrin vastaavasti hyödyntämään liukumista. En tiedä toimiko se, mutta ainakin uintiin tuli keskityttyä paremmin kuin normaalisti. Tulin järvestä kuudentena ja aika oli 26:24 joka on hitain aikani olympiamatkalla. Ajat eivät eri kilpailujen välillä ole tietysti vertailukelpoisia, kiva niitä silti on spekuloida.

Säkylässä sarjoja ei ollut kuin yleinen ja M50, joten nyt kisasin yleisessä sarjassa. En muista että sellaista ihmettä olisi kohdallani aiemmin tapahtunut. Pyörän heti alkuvaiheessa SKB:n Pekka Ylitalo painoi hyvää vauhtia ohitseni. Huusin nopeasti hänelle kannustukseni. Pekan kanssa tuli ennen starttia juteltua enemmänkin ja hän jopa lainasi minulle juoksusukat kisaan. Omani olivat jäänyt johonkin. Jälkeenpäin ne löytyivät kotini lattialta. Pyöräreitti oli 10km melko suoraa tietä jossa käännös ja samaa väylää takaisin. Sitä kaksi kierrosta, joten siinä pystyi hyvin tarkkailemaan muita kilpailijoita. 10km kohdalla sain seuraa ja herramies painoi edelleni. Peesiväliä noudattaen ajoin seuraavat 10km hänen takana. Toiselle kierrokselle lähdettäessä herramies alkoi kaivelemaan taskusta eväitään, joten menin vuorostani ohi. En tiedä mitä eväitä hänellä oli, mutta jonkin ajan kuluttua hän pamautti taas edelle ja sitten en samassa kyydissä enää pysynytkään. Pitäisi saada samanlaisia patukoita itsellenikin. Yksi niistä viidestä kovasta uimareista tuli noukittua pyörämatkan aikana. Vaihtoon tulin kokonaiskilpailun seitsemäntenä. GPS näytti matkaksi jämptisti 40km ja aikaa kului 1:06.

Pekka juoksee alle 4min kilsoja, joten lainasukilla luulisi kulkevan. Niinhän sitä luulisi. Ensimmäinen kilometri oli loivaa ylämäkeä ja sen jälkeen olin jo melko varma, että Kangasalan hyvä juoksu ei tule uusiutumaan. Edellä oleva herramies oli suunnilleen minuutin päässä eikä selkä lähentynyt puolimatkaan mennessä yhtään. Jälkeenpäin tulosluettelosta katsoin, että juoksimme sekunnilleen saman ajan. Olisipa tullut mielenkiintoinen tilanne jos olisin hänen pyörävauhdissa pysynyt. Takana tuleva nuorikaveri, jonka pyörässä ohitin puolestaan tuli jo 5km kohdalla turhan lähelle. Kaveri on selvästi viettänyt aikaa altaalla ja juoksupoluilla, mutta vähemmän pyörän päällä. 8km kohdalla se sitten sipsutteli ärsyttävän kevyesti ohi. Ei mitään toivoa lähteä siihen vauhtiin vaikka Pekan sukat jalassa olikin. Maaliin tulin vain puoli minuuttia hänen perässä, koska jouduin kuitenkin ottamaan loppukirin. Syy loppukiriin oli se, että huomasin 2:20 alituksen olevan hyvinkin mahdollinen. Se motivoi entisestään kiristämään irvistystä, koska kyseistä rajapyykkiä en ole aiemmin rikkonut. Loppuaika oli 2:19:27, joten turhaan irvistelin. Olisi se aikaraja rikkoutunut ilman sitä viimeisen kilometrin eläimellistä mylvimistäkin.

Lopputuloksissa olin kahdeksas. Pyöräilevä herrasmies oli omaa ikäluokkaani, mutta loput kuusi edellä ollutta selkeästi nuorempia. Ehkä tähänkin kisaan voin olla ihan tyytyväinen, vaikka juoksusta haaveilin taas jotain utopistista parannusta. Pyörä oli ehkä Vierumäen ohella kesän parhaimpia splittejä toistaiseksi. Ensi viikolla en kisaa, mutta onneksi Challenge Turku on jo kahden viikon kuluttua!

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Joroinen puolimatka

Joroisten puolimatka oli kalenterissani kilpailu joka oikeastaan oli kalenterissa merkinnällä pitkä treeni. Kuten aiemmin kirjoitin niin puolimatka sopii minulle ehkä kaikista huonoiten. Uinnin merkitys pienenee sprinttiin ja perusmatkaan verrattuna ja täydellä matkalla useat kilpakumppanit tuntuu hyytyvät aiemmin kuin minä. Tuo loppu oli toki hymyillen kirjoitettu, mutta ainakaan toistaiseksi oma maraton ei ole mennyt kävelyksi, kuten monilla muilla.

Viime vuonna en Joroisilla ollut, koska Roth osui samalle viikonlopulle. Sitä aiemmin Joroisilla olen ollut kolmena vuotena peräkkäin. Joka kerta hotelli Oscar Varkaudesta ajalle pe-su. Perjantaina iltapäivällä kävin kisakeskuksessa hämmästelemässä pakolliset asiat, mutta nyt päällimmäisenä oli ihan muu asia. Automatkalla alkoi hammastani särkemään ja yritin jostain lähialueelta löytää hammaslääkäriä. Kello oli melkein 16, joten arvatenkin hankala tehtävä. Niinhän siinä kävi, että Kuopiosta olisi lähin paikka löytynyt. Otin riskin ja päätin luottaa Burana 800 ja Varkauden apteekista saatavan "vihlomista estävän hammastahnan" voimaan. Päätös oli oikea. Hammas ei vaivannut kilpailua ollenkaan.

Illalla kävin viemässä pyörän rantaan ja treffasin muutamia seurakavereita. Kaikilla tuntui olevan asiat kunnossa ja huomisesta hyvät odotukset. Kello oli jo yli 20 kun vaimon kanssa menimme hotelli Oscariin illalliselle. Siellä istui ikäryhmäni kovia menijöitä Einiö, Sillanpää ja Karjalainen. Pienet suunsoitot hymyillen ja onnentoivotukset huomiselle. Kisakaverini Rothista, Tomer myös paikalla sekä hänen valmentajansa Darby, joka tietysti kisasi myös yleisen sarjan kärkisijoista. Käytännössä jokaisessa pöydässä ihmisillä oli päällään jotain triathlonreleitä. Pastat oluella ja nukkumaan.

Valvatuksen rantaan hyvissä ajoin. Jos ilma vaan sallii niin tykkään olla aikaisin paikalla ja hermoilla rauhassa kaikki rituaalit valmiiksi. Suunsoittaminen jatkui kun Stubb huusi selän takana "Pete hyvin vahatut, älä piiloittele". Tällä hän viittasi edellisen päivän Instagram kuvaani jossa kunnioitan pyöräilyetikettiä ajamalla säärikarvat pois. Kisoissa pidän compressio säärystimiä, joten piilossa sääret olivat. Kiitos Alex kovaäänisestä huudosta, se sai huomiota!

Uinnissa lähdin kultalakkisten lopussa tai punalakkisten alussa. Eri väreillä oli jaoteltu eri tavoiteaikoja. Yritin löytää sopivaa peesiä. Roikuin ensiksi yhden perässä, mutta kiemurtelua oli liikaa. Valitsin uuden peesin, mutta se tuntui liian kevyeltä. Kohta huomasin, että olemme jo takasuoralla ja koko uintini on mennyt lähinnä muiden jalkojen kyttäämiseen. Päätin lähteä iskemään omaa uintia viimeisen kymmenen minuuttia. Se päätös olisi ilman muuta pitänyt tehdä paljon aikaisemmin. Nyt uintiaikani oli 31:58 joka tuntui pettymykseltä. Ainakin se oli hitaampi kuin edellinen Joroisen uintini. Kyllä mä uskon, että 31min pitäisi mulla ihan hyvin olla alitettavissa. Ei 30 min pitäisi myöskään olla täysin mahdoton. Jotain tuolle uinnille täytyy tehdä ettei tulokset kauden edetessä heikenny.

Aeroasennossa on paljon tehtävää
Nopea vaihto ja pyörän päälle ikäryhmäni yhdeksäntenä. Tuossa vaiheessa pyöräreitillä ei vielä ole ruuhkaa, joten sain hyvin keskittyä omaan ajooni. Toki muutamia suunnilleen samantasoisia kilpailijoita oli lähistöllä, mutta pidimme peesivälit kunnossa. Muutamia kovempia pyöräilijöitä tunnistin, jotka tulivat ohitseni. Ovaska, Marcus ja seurakaverini Tuomo, mutta ei isompaa liikehdintää. Puolimatkan krouvi ja sen jälkeen näin perässä ajajat. Valtava massa sieltä oli tulossa ja sehän ei tarkoita kuin yhtä asiaa. 60km kohdalle pääsin ennen kun possujuna otti kiinni. Ainakin 25-30 ukkoa. Soitin heille hieman suutani samalla kun valuin letkan läpi. Pidin jalan suorana kun mylvin, että muistakaa kisan jälkeen kehua kuinka pyörä kulki. Ei kukaan sanonut mitään eikä katsonut päin. Juna painoi eteenpäin ja minä olin ylpeä itsestäni kun en lähtenyt hakemaan parempaa sijoitusta, vaikka kyllä minäkin hyvistä sijoituksista olisin kiinnostunut. Siinä meni monta ikäryhmien top10:een sijoittunutta ukkoa. Seuraavan 15km ajoin ihan yksin. Ei tullut kukaan ohi enkä minä ohittanut ketään. Kerran kuulin tämän 15km aikana "hyvä Pete" huudon ja melkein pelästyin, että mistä se tuli ja kuka se oli? En vieläkään tiedä, mutta luulen että se oli Antti Häqqvist, mutta se on pelkkä luulo. Täytyy kysyä Antilta. Possujuna numero 2 iski kohdalleni sitten siinä 75-80km kohdalla. Taas samankokoinen ryhmä. Päätin toistaa aiemman käytökseni ja läpivaluessani huusin että tämähän meneekin tälleen paljon helpommin. Ei tullut taaskaan palautetta. Olin jo letkan lopussa yhden naishenkilön kanssa joka oli ollut hieman edelläni ja myös hänet siis ajettiin kiinni. Hetken kiroilimme tilannetta toisillemme ja sitten näkyi tuomarit ohjaamassa junaa tiensivuun. Vähän aikaa olimme tyytyväisiä kunnes tajusimme, että meidätkin otettiin sivuun. Tuomarit varmaan luulivat että olimme samaa ryhmää vaikka todellisuudessa tulimme juuri kiinniajetuiksi. Sanoin tuomareille, että päästäkää nyt edes tämä nainen jatkamaan matkaa, hän ei ole peesannut yhtään, sattui vaan olemaan kanssani väärässä paikassa. En edes pyytänyt että itse olisin saanut jatkaa matkaa vaan ajattelin ettei siinä vaiheessa naisia kovin paljon vielä ollut mennyt, joten hän taistelee hyvistä sijoituksista. Eivät tuomarit päästäneet eikä kukaan possujunan matkustajista tukenut pyyntööni. Katselivat mukamas wattimittareitaan. Jälkeen päin katsoin, että hän oli voittanut oman ikäryhmänsä, joten onnittelut ja hyvä ettei mestaruus kariutunut tuohon huonoon tuuriin. Viimeisen 10km tulin aika rauhallisesti, koska vasen polveni oli alkanut oireilemaan ja tunne paheni koko ajan.

21km takana
Juoksukengät jalkaan ja ensimmäiseen bajamajaan. Tuskastuttavan pitkältä tuntui se 30sek mikä siellä meni. Juoksun alkumetreillä tunnustelin polveni kuntoa. Ylämäki tuntui pahalta ja otin taskusta suolaa. Tasaisella ei sattunut yhtään. Meni varmaan 3km ennen kun jalat tuntuivat lähtevän liikkeelle. Joroisten palvelutalon kohdalla tein tutun rituaalin. Vasen käsi koukkuun selän taakse, oikea käsi vatsan eteen ja nöyrä kumarrus reitin kovimmille kannustajille. Mahtavat aplodit sain vastineeksi. Kiitos! Sen jälkeen juoksun on pakkokin kulkea. 17km kohdalla tunsin, että voimia on jäljellä ja nostin hieman vauhtia. Kilometrit 18 ja 19 tulin 4:30 kilometrivauhtia joka oli kovempaa kuin Vierumäellä kympin juoksun keskivauhti. Sitten näin Sillanpään Mikon säärystimet vilkkuvan edessäni ja taas tuli lisää vauhtia. Vain hetki sen jälkeen myös Marcuksen hahmo meni edelläni. Kilometri 20 meni 4:18. Toivotin molemmille tsempit samalla kun ohitin ja vilkuilin myös taakseni, että iskivätkö kantaani kiinni. Eivät iskeneet, joten 4:15 vauhtia viimeinen kilometri maalialueelle. Juoksuni oli 1:38;11 joka on lähes 4min parempi kuin aiempi Joroisten juoksuni. Olen supertyytyväinen juoksuuni. Vähäisten juoksukilometrieni ansiotako?

Reckless Race kilpailijat
Maalissa Mikon ja Karjalaisen kanssa muutamat kommentit päivästä. Sitten näkyikin jo myös useimmat seurakaverini ja huoltojoukot. Meidän Reckless Racen kuudella starttaajalla (ikäryhmät 35-54) kaikilla tosi hyvät suoritukset. ajat oli 4:31-5:09 haarukassa. Oma aikani oli 4:45 (31:58, 2:29, 1:38) jolla sijoitus ikäryhmässä 45-49 oli 17. Jälkeenpäin katsoin tilastoja, että olin pyörään lähdettäessä kokonaiskilpailun 95:s (ikäryhmän 9:s). Puolimatkassa olin kokonaiskilpailun 98:s (ikäryhmän 10:s), eli vain 3 sijaa heikkeni kokonaiskilpailussa puolimatkaan mennessä. Paluumatkalla sijoitukseni heikkeni sijalle 148, eli sen verran sitä porukkaa paineli junissa ohi. Vaikka jouduin pyörässä kärsijän rooliin niin sille ei voi mitään. Tuollaisia tapahtuu, mutta ehdottoman hyvä että peesaamista yritetään karsia. Siltäosin nyt oli iso parannus siihen mitä muistan parin vuoden takaiseen kisaan. Peesaamista ei kokonaan saada kitkettyä pois, mutta tänä vuonna oli mielestäni tehty oikeita toimenpiteitä. Uskon että kanssakilpailijoiden antama palaute tahallisesti sääntöjä rikkoiville on ihan yhtä tehokasta kuin tuomareiden toiminta. Tiedän sen ainakin omalta osaltani, koska 2015 ajelin peesaajana Rantasalmelta Joroisille ja kuuntelin muutamien ohitettavien palautteita. Siksi nyt junien kohdalla tahallisesti vähän provosoin porukkaa, koska halusin kilpailla rehdisti. Sitten kun teen elämäni parhaan kisan en halua että siinä on kusetuksen makua. Se kisa ei ollut nyt, mutta ehkä jo seuraava?

Kisan jälkeen palasimme vaimon kanssa hotellille jossa triathlonväki oli selkeästi vähentynyt. Muutamissa pöydissä tunnisti kilpailijan kävelytyylistä ja muutamat olivat pukeutuneet illalliselle aina tyylikkääseen finisher paitaan ja compressio sukkiin. Söimme rauhassa ja kertasimme päivän tapahtumia kilpailusta ja katsomosta. Juuri tällä hetkellä tuntuu siltä, että pari päivää taitaa olla parasta pitää taukoa pyörän satulasta, mutta ensi viikonloppuna on taas jotain ohjelmassa. Palaan siis piakkoin!

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Vierumäki olympiamatka

Viime viikonloppuna taisin tehdä parhaan kisani tähän mennessä. Ainakin jos verrataan vain lyhyemmän matkan kisoja. Sain puristettua jokaisella splitillä irti sen mihin tämän hetkinen kunto antaa mahdollisuuden. Tosi hyvä fiilis!

Aloitetaan alusta eli uinnista. Viime vuodesta viisastuneena en mennyt laiturilla 24min tavoiteaikakyltin taakse jossa on ukkoa nipussa vaan juuri sen eteen. En minä odottanut uivan alle 24min, mutta eipä ne kyltin takana
kisan jännittävin hetki
olevatkaan ainakaan viime vuonna ollut 24-25min uimareita vaan selvästi hitaampia. Tällä parin metrin sijoittamisella sain turvattua rauhallisen startin uintiin. Viime vuoteen verrattuna ensimmäinen poiju oli laitettu selvästi enemmän vasemmalle. Jostain syystä tosi moni ui reippaasti liikaa oikealle ensimmäistä poijua lähestyessä. Olisiko viime vuosi ollut vielä vahvasti muistissa? Yleisen sarjan startti oli 2min ennen meidän ikäryhmälähtöä. En ollut uinut kuin muutaman minuutin kun törmäsin jo ensimmäisiin yleisessä sarjassa lähteneen jalkoihin. Oli kun seinään olisi ajanut kun joku harmaalakkinen (yleinen startti) veti rinulipotkuja edessä. Mulle ei ole vielä selvinnyt miksi jotkut tosi hitaista kisaajista haluaa mennä yleiseen sarjaan oman ikäryhmän sijasta? Luulisi, että ei ole kiva olla vedessä kun ikäryhmän massa vyöryää ohitse ja ehkä jopa yli.

Ensimmäisen lähdön startti
Vierumäen erikoisuuden, järven vaihdon jälkeen yritän katsoa itselleni sopivaa peesiä. Ei löytynyt. Edessäni lähtenyt 5-7 uimarin ryhmä karkasi koko ajan kauemmas ja kauemmas itsestäni. Jälkeenpäin tulosluettelosta katsoin että se ryhmä ui vajaan minuutin kovempaa kuin minä. Olisiko ollut mahdollisuus roikkua siinä mukana jos olisin heti alussa mennyt laiturilla vielä lähemmäs heitä? Ei välttämätttä. Sain kuitenkin ajoittain vähän peesiä muista uimareista, joten ehkä tuohon ryhmään ei vielä oma tasoni riitä. Oma uintiaikani oli 25:04 joka yllätyksekseni oli ikäryhmäni nopein aika! Tosin saman ajan ui toinenkin kisaaja, mutta jaettu ykköstila kuitenkin!

Suomen rankin T1
Matka rannasta varustepusseille on jyrkän ylämäen takia kauhea ja siinä otin juoksun sijaan kävelyaskeleita.
Niin teki melkein kaikki muutkin ja tulosluettelo kertoo että olin silti ikäryhmäni nopeimpia T1:ssä. Nopean vaihdon ja hyvän uinnin ansiosta pääsin kärjessä pyörän päälle. Minuutin sisällä perääni lähti vain kaksi jahtaajaa. Parin minuutin sisällä oli perässä kymmenkunta saalistajaa pyörän selässä jotka haukkoivat happea ja yrittivät parantaa sijoituksiaan. Voimakas itätuuli puhalsi, mutta täällä etelässä siihen on totuttu. Pyörä tuntui kulkevan ihan mukavasti ja ensimmäisen 11km kierroksen sain ajaa aika rauhassa. Muutama hurja polkija painoi ohi, mutta katsoin numeroista, että he olivat alle 30v nuorukaisia, joten eivät uhkaa omaa sijoitustani. Toisella kierroksella tuli ohi myös oman ikäsarjani triatleetteja. Sijoitukseni tipahti kierroksen jälkeen neljänneksi. Kolmannella kierroksella reitillä oli monentasoista liikkujaa ja oli syytä olla tarkkana. Reitti kun on todella mäkinen ja aukeille tullessa tuuli nappasi terävästi niin kokeneempienkin ketjunpyörittäjien ajolinjat heittelehtivät. Mulla on pyörässäni edessä 50/34 rattaat joka aiheutti sen että alamäissä välitykset loppuivat 55kmh vauhdeissa. Siinä tuli pakollinen muutaman sekunnin huilaustauko. Viimeisellä kierroksella jouduin päästämään vain yhden ikätoverini ohitse, joten pääsin vaihtoon mukavasti viidentenä. Pyörä aikani oli 1:09 joka on 2min parempi kuin vuosi sitten. Parempi kunto vai uudet Zippin kiekot? Ehkä aikaparannus johtuu niiden yhdistelmästä. Keskiwatit oli kuitenkin samat kuin vuosi sitten.
Ei näytä ripeältä toiminnalta

Toisessakin vaihdossa onnistuin kärjen vauhtia, joten pääsin juoksuun tosi hyvässä tilanteessa. Kärki oli vain 2min päässä! En tietysti kuvitellut parantavani asemaani juoksussa, mutta ilahduttava tilanne, että T2:ssa olen vain 2min kärjestä. Vähäisten juoksukilometrien takia juoksu ei tuntunut yhtään hyvältä, mutta kelloni näytti tasaisesti 4:30-4:35 kilometriaikoja jotka ovat tähän tilanteeseen nähden itselleni ihan hyviä. Yhtään parempaa ei ole realistista odottaa. Vaimo huusi väliaikatietoja samalla kun nappaili kuvia. Toiselle kierrokselle lähtiessäni ikäryhmästäni ei kukaan tullut ohitseni, mutta tuttu hahmo alkoi taas lähestyä. Alex Stubb se joka kerta loikkii viimeistään tässä vaiheessa ohi. Ellei ole mennyt jo pyöräilyn aikana. Ennen kun Alex meni ohitseni pääsin ohittamaan yhden ikäsarjalaiseni. Luulin siinä vaiheessa olleeni hetkellisesti neljäs ennen kun Alex tiputtaa taas viidenneksi. Stubbin mennessä ohi heitettiin nopeat kommentit ja sanoin, että hän taitaa olla nyt 4s. Maaliin oli enää pari kilometriä ja muita ohituksia ei enää tullut. Viimeisellä kilometrille katsoin pari kertaa taakse ja totesin ettei loppukirillä ole tarvetta kun ketään ei näkynyt. Se on tietysti virhe kun rolling startissa myöhemmin lähteneet saavat oman nettoajan. Niin siinä kävikin, että yksi jälkeeni maaliin tullut meni paremmalla nettoajalla ohitse. Eroa oli yli 30sek, joten edes loppukiri ei olisi tilannetta muuttanut. Ei siis selitettävää. Lopulta sijoitukseni oli 7s, eli joku siinä ekalla kierroksella meni ohitseni vaikka en huomannut. Juoksuajaksi näytti tulleen 44:33. Matka taisi kuitenkin olla hieman vajaa kymppi, joten tuota aikaa ei kannata tuijottaa. Kuitenkin se on vertailukelpoinen viime vuoteen ja juoksustakin sain 2min pois viime vuoden ajasta.

 

Ja sitten loppuspekuloinnit. Ikäryhmän kärki juoksee 4min kilsoja joten eroa tulee. Sarjan voittajalle hävisin 7 minuuttia. Pronssiin reilu 4 minuuttia. Taso on taas noussut viime vuodesta, koska tämän vuoden ajallani 2:23;42 olisi viime vuonna jääty hopeasta 4sek. Ukot selkeästi paranee vanhetessaan. Muuta spekuloitavaa ei olekaan. Kaikissa spliteissä vaihdot mukaan lukien onnistuin oman tasoni ylärajoilla. jälkeenpäin ajateltuna en muuttaisi mitään. Pari seurakaveria oli myös mukana kisassa, mutta oma starttiaikani oli yli tunti ennen heitä joten emme päässeet reitillä toisiamme mittaamaan. Kannustusta tuli omilta ja tuntemattomilta. Kiitos kaikille tsempeistä.
Lopputuuletuksia








Päätin ilmoittautua kahden viikon kuluttua olevaan Joroisten puolimatkan kilpailuun. Sieltä ei ole odotettavissa yhtä hyvää tulosta, koska uinnin osuus on puolimatkan kisassa pienempi kuin olympiamatkalla tai sprintissä. Puolimatka taitaa olla matkoista se joka on minulle kaikista huonoin. Täydellä matkalla olen onnistunut paremmin kuin puolikkaalla, koska maratonaikani on ollut kelvollinen. Joroisten juoksu hirvittää jo valmiiksi. Edellinen yli 10km lenkki on huhtikuulta. Sillä pohjalla ei joroisilla juhlita.
Reckless Race kilpailijat ja huoltajat

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Vihdoinkin viivalla!

Pääsin maaliin Sipoonrannan sprinttikisassa! Yleensä maaliin pääseminen ei kuulu tavoitteisiini, mutta nyt se oli ainoa tavoitteeni. 7:n viikkoa ilman juoksua ja vieläkin oli epävarma olo kestääkö lonkan lihakset juoksua. Kyllä kesti, ei mitään tuntemuksia juoksun aikana. I'm back!

Perjantaiaamuna muutama tunti ennen starttia pesin maantiepyöräni sellaiseen kiiltoon, että sen kehtasi viedä vaihtoalueelle. Sipoonrannan kisa on peesivapaa ja pyöräprofiililtaan pelkkää ylä/alamäkeä, joten päätin jättää aika-ajopyörän kotiin. Sen verran valmistautuminen ontui, että pyöräilykengät olisi jääneet kotiin ellei vaimo olisi lähtiessä sattunut kysymään juuri niitä että ovatko mukana? Edellisenä päivänä oli tullut tieto, että merivesi olisi vain 13 asteista. Niissä olosuhteissa ei uimisesta ainakaan pysty nauttia. Itse pääsin viime vuonna maistamaan kylmän veden uintia Escape from Alcatraz kilpailussa jossa virtaukset olivat välillä todella kylmät. Toivoin kuitenkin, että Sipoossa uinti olisi mukana täysimittaisena, koska se nyt sattuu olemaan vahvin osa-alueeni. 

pujottelua rantautumisessa
Paikan päällä tuli ensiksi tieto, että uinti on mukana, mutta reittiä muutetaan niin että uidaan kolme pientä kierrosta ja kierroksien välillä käydään rannalla. Ehkä se on turvallisempaa, mutta minua ainakin vain haittaisi nousta jääkylmästä vedestä hetkeksi pois ja mennä takaisin. Rantautumisaluekin on niin kivikkoinen ja jyrkkä, että siinä sai olla tarkkana ettei riko jalkapohjia. Kisainfossa tilanne muuttui ja uinti olikin vain 2 kierrosta. Matkaa kertyi ehkä n.500m. Uinnin sai jättää väliin jos niin halusi ja lähteä joukon jatkoksi pelkälle pyörä/juoksu osuuksille. En tiedä moniko niin teki, mutta kuulemma tosi moni lopetti uinnin ensimmäisen kierroksen jälkeen. Ymmärrän ihan täysin ja mielestäni hyvä päätös järjestäjiltä. 

Eturiviin oli mennyt muutama nuori kundi ja otin paikan heti heidän takaata. Välittömästi startin jälkeen huomasin että pojat oli menneet liian eteen ja jouduin uimaan vähän kontaktia ottaen röyhkeästi kavereiden välistä. Sorry jäbät! Ensimmäinen poiju oli vain alle 100m päässä ja siellä oli tietysti täysi härdelli päällä. Pääsin suht hyvin sieltä pois ja sen jälkeen helpotti. Vesi vain oli niin kylmää ettei tekniikasta ollut mitään tietoa. Sormet ja käsivarret oli niin jäässä etten tiennyt miten kädet kauhoo ja onko mitään otetta vedestä? Kierroksen jälkeen rantautuminen ja takaisin veteen. Uin jonkun peesissä vielä puolet toisesta kierroksesta ja sen jälkeen alkoikin kädet avautua alkushokista ja aloin vispaamaan vähän rivakammin. Nousin vedestä neljäntenä. Edellä olleiden yhteisikä on ehkä saman verran kuin oma ikäni eli jos olisi ollut ikäryhmät niin olisin ainakin siinä kastissa pärjännyt. Uinti matka oli kuitenkin niin lyhyt, että 40 sek sisällä pyöräilyyn lähti melkein 10 takaa-ajaajaa. Ja kauan ne eivät joutuneet jahtaamaan vaan ottivat heti kiinni ja menivät menojaan. Onneksi laitoin vaihdossa pyöräilytakin päälle vaikka siihen aikaa tuhraantuikin. Uinnin jälkeen oli tosi kylmä kroppa ja pyöräily olisi ollut ilman takkia vielä hirveämpi kokemus. 

Pyörälenkki oli 2 kierrosta. Ensimmäisellä kierroksella sain jonkun verran peesiapua, mutta sitten kun tuli se kaikista jyrkin ylämäki niin tällainen pyylevä poika tippui peesistä. Koko toisen kierroksen jouduinkin polkemaan yksin mikä tietysti hidasti vauhtiani. Juuri ennen pyörän loppua tuli seuraava 5-6 hengen letka joka otti minut kiinni ja viimeisen vajaan kilometrin laskettelin letkan mukana aurinkokannella vaihtoon. Vähän paremmilla jaloilla olisin pysynyt ensimmäisessä letkassa mukana ja pyöräaikani olisi ollut minuutin-pari nopeampi. No ei tällä kertaa. 

Juoksureiti oli maisemakierros Sipoonrannan asuinalueella. Kierros juostiin 5 kertaa ja ainakin itselläni meni kierroslaskut sekaisin. Onneksi olen laittanut Garminiin jokaisen kilometrin jälkeen ilmestyvän km-ajan joten pysyin kärryillä paljonko on matkaa taivallettu. Ilman sitä tietoa olisin juossut kierroksen liikaa. Juoksureitille maahan ilmestyneet kannustustekstit "GO Pete" ja "GO Reckless" pisti naurattamaan. Lonkka ei tosiaan vaivannut yhtään, ja se olikin kisan päätavoite. Garminissa vilkkui 4:20 - 4:25 kilometrivauhteja jotka kelpaa tähän taustaan nähden minulle ihan hyvin. Maaliintulon jälkeen perinteiset selitykset muiden kisaajien kanssa, arnoldsin munkki poskeen ja juhannuksen viettoon. Erittäin mukava kisa kaikin puolin. Jääkylmä vesi, tosi haastava pyöräprofiili ja kierrosten laskeminen juoksussa ei ehkä kaikille täytä "matalan kynnyksen kisa" odotuksia, mutta itse pidin tapahtumasta.
Huoltojoukkojen huumoria
Kisan jälkeen juhannuksen viettoon, mutta sunnuntaiaamupäivälle oli jo ohjelmassa Helsinki ja Hyvinkää triathlonin yhdessä järjestämä 1500m avovesiuintikilpailu Sääksjärvessä. Ilma perinteisen viileä. 3:n puseron taktiikalla kisapaikalle. Ilmoittautumisen yhteydessä näkyi muutamia tuttuja triatleetteja. Parviaisen sisarukset näytti olevan paikalla ja päätin välittömästi että nyt pitää kokeilla miltä kova uintivauhti tuntuu. He olivat SM-sprinteissä nopeimmat naisuimarit, joten vauhtia takuulla riittää. Lämmittelyuinnin jälkeen toiseen riviin. Edessä tietysti Parviaiset. Paukusta kaikki peliin! Kauhealla frekvenssillä hakkaamista. Siskosten jalat katosivat kuitenkin kirkkaassa vedessä jo ennen kun ensimmäisen kerran otin katseella tähtäimeen käännöspoijun. Ei mitään mahdollisuutta pysyä imussa edes muutamaa kymmentä metriä. 250m jälkeen alkurepiminen alkoi jo tuntumaan ja nyt oli pakko etsiä omatasoista uintiseuraa. Sunnilleen 400-500m jälkeen pääsinkin yhden takaa tulleen uimarin imuun. Siinä pysyinkin useamman satametriä. Lopulta hänenkin vauhti oli liikaa ja tipuin siitä peesistä. Kovan tuulen takia voi sanoa että aallokkoa oli ihan riittävästi. Ei ainakaan helpottanut omaa uintiani. Järjestäjien ajanoton mukaan aikani oli 25:57. Oma kelloni näytti matkaksi 1,49km eli reitti lienee aika tarkasti mitattu joka tarkoittaa että olen hieman pettynyt aikaani. Pitäisi pystyä parempaan kuin 1:45 / 100m. Jälkeenpäin vertailin aikaani muutamiin nimituttuihin ja huomasin, että aika taisi kuitenkin olla ihan linjassa muiden kanssa. Oma sijoitus M40-49 oli 2/15 ja kaikista 9/49.
Sääksjärven kirkas vesi
Osallistujia n. 50.











Ensi viikonloppuna vuorossa Vierumäen olympiamatka. Nähtäväksi jää millaiset selitykset siitä kisasta syntyy.

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

kesäkuu - sprinttikuu

Niin siinä vain kävi, että kovasti odottamani Tuusulan kisa ja Vantaan SM sprintti jäivät minulta kokematta. Harmittaa aivan valtavasti. Tavoite oli tehdä alkukesästä hyviä yhdistelmätreenejä ja olla sprintissä hyvässä iskussa. Tavoitteeksi jäivät. Edellinen juoksuharjoitus on vapunpäivältä ollut kympin hölkkäkisa ja edellinen Pyörä-juoksu yhdistelmätreeni on elokuulta 2016. Ei mennyt ihan kuten piti.

Toukokuun lopulla menin ultratutkimukseen ja röntgenkuviin, koska lonkka ei mahdollistanut yhtään juoksemista. Selvä lihasrepeämä lonkan lihasten kiinnityskohdista löytyi ja tuntuu olevan melko pitkä toipuminen. En edes ilkeä arvata kuinka heikolla tasolla juoksukuntoni tällä hetkellä on. Varmaan 5km juoksu kisassa vielä jotenkin kulkisi, mutta puolimaraton tai maraton menisi kävelyksi.

Vantaan SM-sprintti oli kalenterissani kesän tärkein kisa. Vain syksyllä oleva Italian Ironman oli yhtä isona ennakko-odotuksissa, joten pettymys tämä on. Mietin osallistumista niin, että keskeyttäisin taas T2:ssa (kuten viime vuonna), mutta en viitsinyt siitä jälki-ilmoittautumishintaa maksaa. Rion olympialaisten aikaan Facebookissa oli kisaveikkaus jossa palkintona oli ilmainen osallistuminen 2017 Vantaa triathloniin, mutta sitä palkintoa ei koskaan kuulunut enkä alkanut sen perään kyselemään. Sinne jäi se startti.

Vantaan kisaviikonlopun korvikkeeksi päätin tehdä pitkän pyörätreenin. Perjantaille oli tiedossa mukava keli, joten otin lomapäivän ja poljin anopin ja appiukon luokse länsi-Suomeen. Matkaa kertyi mukavasti 255km. Menin rauhallista vauhtia ja pidin tarpeeksi taukoja jotta treenistä ei tullut liian kuormittava. Niukasti vältetty supikoirakolari ja useampi nielty koppakuoriainen jäi matkasta ensimmäisenä mieleeni. Totesin myös, että aamulla rasvatut ketjut ehtivät päivän aikana kuivua ja alkaa vikisemään. Ensi kerralla geelien lisäksi mukaan ketjurasvaa?

Nyt vihdoin alkaa lonkka olemaan sellaisessa kunnossa, että uskallan race beltin kiristää vyötärölle. Ylihuomenna juhannuksena on Sipoonrannassa sprinttikisa jonne tänään ilmoittauduin. Uinti meressä tuntuu melko viileältä ajatukselta. Pyöräsplitti on Immersbyn nousuja ja laskuja ja koska kyseessä on peesivapaakisa niin lähden vanhalla maantiepyörälläni jossa takakiekko vipattaa kieroon. Viikko sitten työmatkalla rotvallin yli laskeutuminen tapahtui hieman epätasapainossa ja jäljet siitä jäi. Nyt vanne viipottaa omaa elämäänsä. No tässä kisassa on ihan sama miten pyörä menee. Tärkeintä on saada vihdoin ensimmäinen startti ja toivottavasti huomata että juokseminen taas onnistuu. Kisassa juostaan 1km lenkkiä, joten on ainakin helppo keskeyttää jos vähänkin lonkka oireilee.

Viikon kuluttua juhannuksesta on finntriathlon Vierumäki johon olen ilmoittautunut. Vierumäelle olen osallistunut joka vuosi kun kilpailu on järjestetty. Ensi vuonna kilpailu siirtyy heinäkuun alusta elokuun loppupuolelle. Syynä varmaankin uusi Ironman kilpailu Lahdessa samaan aikaan. Jos jonnekin niin elokuun loppupuolelle kisoja ehkä Suomessa vielä mahtuukin. Tietysti muistaen että moni on silloin ulkomailla täyden matkan kisoissa. Sipoonrannan ja Vierumäen jälkeen tiedän onko Joroisille mitään edellytyksiä osallistua.

Perjantain sprinttiä odotellessa. Mukavia treenejä ja kisoja kaikille, nähdään tapahtumissa vaihtoalueilla tai katsomoissa.

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Mental Triathlon

Erityisesti pidemmillä matkoilla kuulee mainittavan, että triathlon on pitkälti pääkopasta kiinni. Niin se varmasti onkin. Minä olen joutunut mittaamaan henkisen tasapainoni jo ennen kilpailukauden alkua. Jaloissa on koko ajan jotakin ongelmaa jonka takia juoksumäärät ovat tänäkin vuonna surkeat. Tuntuu, että parin viikon päässä innolla odottamani startit ei voisi enää vähempää kiinnostaa. Viime vuoden kisat meni juoksujen osalta onnettomasti eikä tälle vuodelle näköjään ole odotettavissa parannusta vaikka edelliseen blogikirjoitukseen asti valelin itseeni positiivista uskoa. Muutamat faktat tämän vuoden juoksuharjoituksistani kun eletään viikkoa nro 20:

- 3:na viikkona olen pystynyt käymään lenkillä 3 kertaa
- 6:na viikkona luokittelen että olen ollut suunnilleen "terve" tekemään 2-3 juoksuharjoitusta
- kilometrejä on kertynyt yhteensä 300km, eli n. 15km/vko
- yli 15km lenkkejä on 3kpl, pisin 20km
- lyhyen intervalliharjoituksen olen pystynyt viimeksi tekemään helmikuussa

Eihän näillä merkinnöillä juoksusta kannata mitään odottaa. Puolikkaalla ja varsinkin täydellä matkalla juoksun merkitys korostuu ja yllä olevilla pohjilla tiedän lopputuloksen. Tavoiteaikani ovat kaukaista haavetta jälleen kerran. Toukokuulle on varattu ainakin 4 käyntiä fyssarille ja viimeisimmän yhteydessä fyssari "kehoitti" miettimään Tuusulanjärven sprintin väliin jättämistä vaikka sen 5km pystyisinkin repimään. Ymmärrän, mutta en halua ymmärtää.

Näillä mennään tässä kohtaa. Mitään kuvaa en edes viitsi tähän kirjoitukseen laittaa. Ei löydy hymyilevää ilmettä tähän hätään ja vanhan kuvan käyttäminen olisi huijausta.