Triathlonia kolibrin sykkeellä

Triathlonia kolibrin sykkeellä

torstai 14. syyskuuta 2017

Turku, Ahvenanmaa ja Italia

Blogin päivittäminen on valitettavasti taas jäänyt. En tiedä miksi? Aiheita olisi ollut vaikka usean sivun kirjoituksiin. Nyt lataan tähän ajatukset tiskiin lyhyesti.

Turun puolikas elokuun puolessa välissä oli itselleni kesän parhaimpia kisoja. Helsingissä riehui perjantaina kesän kovin ukkosmyrsky, mutta me emme sitä nähneet, koska tulimme tietysti Turkuun edellisenä iltana. Oma kisani meinasi lässähtää heti alkuunsa kun hotellilla huomasin takajarrussa ongelmia. Aamulla seitsemän aikaan kisapaikalle jossa Nummenpyörän asiantuntevat pyörätohtorit saivat jarrun toimimaan ilman veijarin vaihtoa. Siihen ei aika olisi riittänyt, koska samalla asialla oli joku pro ennen minua. Suotakoon se hänelle. Uinnissa yritin taas löytää itselleni peesiä, mutta kävi vähän kuin Joroisilla. Etsin ja etsin ja kohta alkoi jo T1 lähestymään. 31:22 uinti riitti ikäryhmässäni viidenteen tilaan. Vaihto meni räväkästi jonka ansiosta nousin neljänneksi.

Pyöräosuudella kävi myös melko tyypillinen tilanne. Alku taisi mennä liian kovaa, koska loppua kohti sijoitus tippui eli kaverit polki lopun kovempaa. Moottoritie ei ollut kuuma, mutta tasainen ja tuulinen se oli. Niihin olen pääkaupunkiseudulla tottunut, joten olosuhteita minun ei ainakaan pidä syyttää. Pitäisi vaan uskaltaa aloittaa rauhallisemmin. Onhan mulla sitä varten wattimittari. Liekö ollut turha ostos? Pyörä kulki 35,4 keskarilla ja sijoitus tippui sijalle 11.

Tämän kesän paras osa-alueeni on tilastollisesti ollut T2, eikä se pettänyt tälläkään kertaa. On vaan niin mukavaa päästä oikaisemaan selkä pyörän jälkeen. Ikäryhmäni kolmanneksi nopein vaihto ja New Balancen Wazeet liikkeelle. Ja nehän liikkui. Ensimmäistä kertaa juoksussa sain boostia siitä kun selkiä tulee vastaan. Niitä riitti tasaiseen tahtiin. Heti ensimmäisellä 5,4km kierroksella sain poimittua muutaman ikäsarjalaiseni jotka aiemmin painoivat pyörällä ohitseni. Ja niin myös seuraavalla kierroksella. Juoksun puolimatkaan olin tullut alle 4:20 kilometrivauhtia ja sijoitukseni oli noussut viidenneksi. Kolmannella kierroksella nousin jo neljänneksi ja sen enempää ei ollutkaan saavutettavissa. Saavutin kyllä kolmantena olevaa, mutta eroa oli minuuttitolkulla. Kärkikaksikkona pyyhki Laamo ja Söderdahl aivan omilla vauhdeillaan. Neljännellä kierroksella tuuli voimistui ja vastoinkäymiset alkoivat. Oikea nilkka alkoi oireilemaan ja vauhti hidastumaan. Turvallisesti maaliin 1:33;32 juoksuajalla joka on itselleni todella hyvä juoksu. Vanha kaverini Garmin 910 oireili nilkkaani pahemmin, joten en saanut juoksusta tarkkaa matkaa mitattua. Eiköhän se kuitenkin melko lähellä 21,1km pätkää ole, joten huikea puolikas minulle. Sijoitus oli neljäs ja kokonaisaika 4:42;54, johon olen tyytyväinen. Se tuli ilman pienintäkään peesausta ja muutenkin kisan pyöräilyn osalta siistiltä ajamiselta.

Nyt oli kaksi viikkoa aikaa Ahvenanmaan perusmatkan SM-kisoihin. Annoin nilkalla aikaa toipua ja kävin tämän kahden viikon aikana ainoastaan 2 kertaa kokeilemassa juoksemista. Molemmat kerrat olivat vain 15min pituisia, koska aivan normaalilta jalka ei tuntunut vaikka varsinaista kipua en tuntenutkaan.

Ahvenanmaan kisassa meidän 45v ikäryhmässä oli useita tuttuja nimiä listalla. Monissa sarjoissa SM mitalit jaettiin kaikille maaliintulijoille, mutta ei meidän sarjassa. Melko vilpoisessa meressä uintiaikani 25:29 oli sarjani toiseksi nopein. Kärkeä perässä vain 7sek. Etukäteen pelkäsin, että tästä tulee täysin peesikilpailu kun valvonta on niin vähäistä. Odotin koska se juna pyyhältää ohitseni. Kääntöpaikalla näin, että porukka on jakautunut yllättävän tasaisesti. Mitään isoa junaa ei puksuttanut. Korkeintaan yksi säälittävä resina. Ahvenanmaan tiet ovat hyvässä kunnossa ja pitkillä suorilla pystyi kivasti seuraamaan tilanteen kehittymistä. Oma pyöräaikani 1:04;36 riitti pitämään minut mukavasti kisassa mukana. Kovimmat kilpailijani polki vain 1-2min kovempaa, joten tämä oli hyvä splitti minulta. Takuuvarma T2 vaihto ja juoksuun neljäntenä. Ensimetreistä alkaen tunsin, ettei jalka tunnu ihan oireettomalta. Sain alussa juostua 4:10-4:15 kilometrejä ja jopa hieman saavutin palkintosijaa. Tiesin kuitenkin, että takaa tuli muutama selvästi kovempi juoksija joista seurakaverini Vänä koko joukon kovimpana. 3km kohdalla Vänä ja Mikko Sillanpää tulivat kiinni ja samalla Vänä sanoi että pakko keskeyttää juoksun puolimatkassa. Hänellä on ollut koiven kanssa vielä enemmän murheita kuin minulla eikä ole järkeä väkisin itseään rikkoa. Harmi juttu, Vänä olisi ollut aika lähellä voittaa kisan. Vähintään toiseksi hän olisi ainakin ehtinyt. Juoksun puolimatkassa oma juoksuni kulki vielä samalla tuntemuksella kuin alussakin, mutta 7km kohdalla alkoi oireet jyskyttämään kunnolla. Enää en pystynyt yhtään ponnistaan ja juoksu meni täysin nilkuttamiseksi. Viimeinen 3km oli kauhean tuntuisia. Vauhti tippui ja sijoitus myös yhdellä. Maalissa lopulta kuudentena ajalla 2:14;05. Kolmanteen sijaan jäi eroa 1min 50sek ja hopeaan 2min 5sek. Toki jos Vänä olisi maaliin päässyt niin eroa olisi ollut enemmän. 

Maalissa jalka tuntui pahalta. Turisin pakolliset jälkipelit ikäsarjalaisteni kanssa ja sitten meni mereen jossa akillesjänne sai kylmää. Kävely sattui eikä pienintäkään venytystä pystynyt tekemään. Tuloksia kun spekuloimme niin totesimme M45 ikäluokan olleen ylivoimaisesti kovatasoisin sarja. Omalla ajallani olisin ollut mitaleilla kaikissa muissa sarjoissa paitsi omassani jossa olin kuudes sekä M35 sarjassa jossa olisin ollut neljäs. Muutaman sarjan olisin jopa voittanut, esimerkiksi viime vuotisen sarjani M40. Kokonaistasostamme kertoo jotakin se, että 7 ukkoa alitti 2:15 ja jos Vänä ja toinen kova menijä M.Einiö eivät olisi jalkavaivojen takia joutuneet keskeyttämään niin 9 kaveria olisi painanut alle 2:15. Olen äärimmäisen iloinen meidän tasaisesta kisasta. Harmi, että ensi vuonna tästä ryhmästä muutama siirtyy jo M50 sarjaan.

Kotiin päästyäni painuin heti lääkäriin. Akillesjänne oli niin kipeä ettei siihen pystynyt edes koskea. Tulehduskipulääkekuuri päälle ja seuraavana päivänä oli jo aika fyssarille. Kuntoutus käyntiin, koska kauden pääkisaan Italian Ironmaniin on aikaa vain alle 1kk. Ensimmäisellä viikolla toipuminen oli hidasta. En pystynyt tekemään fyssarin suosittelemaa äärimmäisen kevyttä hölkkää, koska päkiälle nouseminen ei onnistunut. Joka päivä porrasvenytyksiä ja lääkkeitä, mutta vieläkään toipuminen ei lähde nopeutumaan. Toisella viikolla tein 15min jaloittelun josta hölkäksi voi luonnehtia vajaa 10min. Sen loppuvaiheessa oireet taas lisääntyivät, joten lopetin heti. Siitä akilles kuitenkin ärtyi niin, että 2pv myöhemmin linkutin pelkästään kävellessä. 

2vkoa ennen Italiaa konsultoin lääkäriä ja fyssaria ja oli tehtävä päätös. Kaikkien näkemys oli, että tuskin tuolla jalalla pystyy täysipainoista maratonia juoksemaan. Ei auta muu kuin unohtaa se juoksu. Jos ennen Ahvenanmaan starttia olisi ollut pienikään pelko, että näin voisi käydä en varmasti olisi startannut. Toisaalta ongelmat olisivat varmasti tulleet esille Italiassa ja se vasta huono vaihtoehto olisikin ollut. Maraton on liian pitkä matka linkuttaa menemään kipeällä jalalla ja siitä saisi vain isompia ongelmia eteensä. Eikä minua maratonilla käveleminen muutenkaan kiinnosta. Kävelytapahtumien aika tulee kyllä myöhemmin. Läpimeno Ironmanillä ei motivoi pätkääkään. Jos se ei mene läpi tyylillä niin sitten ei tarvitse mennä ollenkaan. 

Yritimme vaimon kanssa vaihtaa Italian matkan Nizzan lomaan, mutta viime hetkellä toimiessa kustannukset olisivat nousseet tuplaten, joten päätimme kuitenkin lähteä Italiaan alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Vielä en tiedä otanko pyörää mukaan vai en? Periaatteessa voisin osallistua kisaan uinnin ja pyöräilyn osalta ja keskeyttää toisessa vaihdossa. Toisaalta se ei motivoi ollenkaan. Saattaa pyörä jäädä kotiin ja menen istumaan terassille koko päiväksi. No ensi vuonna olen taas astetta kovempi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti