Triathlonia kolibrin sykkeellä

Triathlonia kolibrin sykkeellä

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Kangasala ja Säkylä

Joroisten jälkeen starttasin myös kahtena seuraavana viikonloppuna. Oliko järkeä? Ei ollut, mutta hauskaa oli. Viikko Joroisten jälkeen oli Kangasala triathlon, jossa matkat oli 1500m, 50km ja 12km. Tai niin piti olla, mutta kisainfossa kerrottiin, että juoksuosuus onkin 9,9km. No eipä sekään pitänyt paikkansa vaan tulosluetteloon matkaksi oli lopulta merkitty 10,8km. Viimeisin arvaus taisi olla lähimpänä totuutta, koska oma GPS näytti 10,67. Mun kello ei ole koskaan valehdellut, joten luotan tähän ystävään.

Saavuimme Kangasalaan pari tuntia ennen starttia. Kaikki näytti olevan kompaktissa paketissa. Kisapaikat, ruokailut, muutamat kojut jne. Kisaajia oli n.65-70 joista miehiä arviolta 50. Sarjoja oli yleisen lisäksi myös M40 ja M50. Omassa M40 sarjassa oli vain kymmenkunta kilpailijaa, joista en etukäteen tunnistanut kuin yhden. Hänen kanssaan olikin muutama viikko aiemmin Vierumäellä hyvä taistelu, jonka silloin voitin parillakymmenellä sekunnilla.

Uinnissa oli erikoinen ratkaisu, 3x500m ja jokaisen kierroksen jälkeen muutaman askeleen jaloittelu rantahietikolla. En tykkää. Jotenkin siinä uintirytmi katoaa. Ennen kisaa juttelin Juuso Mannisen kanssa ja hän kertoi loukkaantumisen takia vain uivan. Juuso vetikin omaa vauhtiaan, mutta hänen ja minun väliin uinnin jälkeen mahtui vain Minna Koistinen ja yksi mieskilpailija. Pääsin siis järvestä kokonaiskisan kolmantena ja oman sarjani kärjessä. Tuloksissa uintini oli 24,27, joka on paras kellottamani 1500m uintiaika. Edellisenä päivänä olin Kaitalammella uimassa kovan 4km uinnin joka ei ainakaan näyttänyt haittaavan.

Pyöräosuudella oli tiedossa suora tie ja hieman nyppylöitä. Heti ensimmäisten kilometrien aikana 3 kaveria tuli ohitse eikä siihen vauhtiin minulla ollut mitään asiaa. Yritin kyllä irvistää ja vetää itseäni pienemmäksi tuulen vastusta vähentääkseni, mutta arvatenkin siitä ei ollut pienintäkään hyötyä. Pienten kisojen luonteeseen kuuluu melko yksinäinen pyörän vatkaus. Tunnin verran ajelin ennen kun seuraava triathleetti tuli hönkimään niskaani. Kaveri kuittasi ohi ja pääsi vaihtoonkin lähemmäs minuutin edelläni. Tekipä ison eron pienessä ajassa. Omasta ikäryhmästäni ei kuitenkaan kukaan tullut ohi, joten pääsin kärjessä vaihtoon. Oman ikäryhmän seuraaminen meni pelkästään pärstäkertoimen mukaan. Oletin, että ei nuo naamat olleet vielä 40:tä kesää nähneet, mutta vasta maalissa sain varmuuden oletuksilleni. Kisan parasta herkkua oli juoksuni. En tiedä mikä sen aiheutti, mutta juoksu kulki keskimäärin 4:18 kilsavauhdilla joka on ehdottomasti paras kisajuoksuni. Kaksi päivää aiemmin olin juossut pitkän 20km rauhallisen lenkin, joten en uskonut saavani juoksussa mitään huippusuoritusta aikaiseksi. Jostain syystä sellainen kuitenkin tuli. Ohitin juoksussa yhden, joten kokonaiskisassa sijoitukseni taisi olla viides ja oman ikäryhmäni ykköstila. Tiukille se taas meni, koska Vierumäen tapaan Järvenpään Pyöräilijöiden Jukka melkein otti juoksussa kiinni. Eroa jäi lopulta vajaa minuutti. 40sek nopeammat vaihtoni taisi ratkaista sen ettei tullut loppukiritaistelua. Kaikista nopeimman vaihtoni tein kuitenkin vasta kisan jälkeen suihkuvuoron vaihdon yhteydessä. Lämminvesivaraaja oli rikki ja 11 asteinen suihkuvesi ei innostanut pidempään lotraamiseen. Viereisestä suihkukopista joku sanoi, että otsa jäätyi suihkussa! Kisaajia oli sen verran vähän ja sarjoja suht paljon, joten podiumilla riitti loppuseremonian yhteydessä kuhinaa.

Seuraavat kaksi päivää huilasin kokonaan. Keskiviikkona lähdin polkemaan pitkää PK-lenkkiä. 70km kohdalla huomasin, että nyt on poika väsynyt. Kauhealla ähinällä viimeiset 30km kotiin. Tuntui pahalta vaikka vauhtia ei ollut nimeksikään. Torstaina tein lyhyen, mutta sitäkin tärkeämmän harjoituksen, Cooper testin. En ole 12min selviytymiskoetta tehnyt armeijan jälkeen. Junnuna ei kestävyysurheilu kiinnostanut, enkä 3000m rajaa silloin rikkonut. Muistan, että se hieman jopa harmitti. Perinteisestihän kaikki ovat nuorena juosseet jonkun aivan maagisen tuloksen Cooperissa ja sitä tulosta nyt ylpeänä kerrotaan 40kg myöhemmin. Minä en ole juossut, mutta kesä on hyvää aikaa korottaa koulunumeroita, joten Cooperin vuoro oli 45 vuoden iässä. Vaimo lähti ystävällisesti kellottamaan kierroksia. Eka kierros 1:27, nyt menee liian kovaa, koska 3000m tulokseen tasaisella vauhdilla tarvitaan 1:36 kierroksia. Ja kierroksia siihen menee 7:n ja puolikas. Toinen kierros 1:34. Se vauhti tuntui jopa hieman varmistelulta. Seuraavat viisi kierrosta 1:31 -1:33 aikoihin joten hyvin menee. Juoksin vielä sen puolikkaan kierroksen ja lopetin tasan 3000m kohdalla. Syy lopettamiselle oli se, että 50 vuotiaana olisi vielä ehkä mahdollisuus tehdä oma Cooper ennätys? Siitä saisin nuoruudenmuistelijoille vastineen. Kellossa näytti olevan pysähtymishetkellä 11:32, eli ehkä 150m siinä olisin vielä ehtinyt kirmata.

Perjantaina taas lepoa ja lauantaina Säkylä Triathlonin
olympiamatkalle. Alkuihmetysten jälkeen kisapaikalla katsaus uintireittiin. Jaaha, taas 3x500m. Mikä innostus järjestäjillä tähän nyt on? Varmaan helpompi varmistaa turvallisuus kun uimarit ovat pienemmällä alueella, mutta itse en vaan tykkään. Molemmissa kisoissa olen kolmannella kierroksella ohitellut hitaampia kierroksella ja ne ei ole mukavia tilanteita itselle eikä varmaan ohitettavillekaan. Vauhtiero on iso ja pari kertaa olen saanut yllättävän rinulipotkuosuman kun ohitettava vetää rintaa vapaauinnin sijasta. Suomen mustissa vesissä edellä meneviä jalkoja kun harvemmin näkyy niin näitä tilanteita ei oikein pysty ennakoimaan. No mutta uidaan mitä käsketään. Uinti oli sitten tosi hankala. Kolmionmallisesta reitistä ensimmäinen sivu reilua vasemmalta tulevaa vastaaallokkoa. Tuntui että ei liiku mihinkään ja suunnistuskin vaikeata kun aallokko oli niin voimakas. Toinen sivu oikealta tuleva myötäaallokko. Nyt pitäisi osata hyödyntää aallot. Kolmas sivu oikealta suoraan sivusta tuleva aallokko. Siltä puolelta jolta otan happea. Tai ottaisin jos aallot ei täyttäisi kasvoja. Eka kierros meni ihan opetellessa näitä kolmea eri vaihetta. Kärkiviisikko oli karannut ja itse polskin yksinäni kuudentena. Mieskilpailijoita oli n.50 ja myönnän uinnin aikana miettineeni, että tämä taitaa olla vähemmän uineille melkoinen koitos. Toisella kierroksella vasta-aallokossa lyhensin vedon pituutta ja vastaavasti lisäsin frekvenssiä. Myötäaallokossa pyrin vastaavasti hyödyntämään liukumista. En tiedä toimiko se, mutta ainakin uintiin tuli keskityttyä paremmin kuin normaalisti. Tulin järvestä kuudentena ja aika oli 26:24 joka on hitain aikani olympiamatkalla. Ajat eivät eri kilpailujen välillä ole tietysti vertailukelpoisia, kiva niitä silti on spekuloida.

Säkylässä sarjoja ei ollut kuin yleinen ja M50, joten nyt kisasin yleisessä sarjassa. En muista että sellaista ihmettä olisi kohdallani aiemmin tapahtunut. Pyörän heti alkuvaiheessa SKB:n Pekka Ylitalo painoi hyvää vauhtia ohitseni. Huusin nopeasti hänelle kannustukseni. Pekan kanssa tuli ennen starttia juteltua enemmänkin ja hän jopa lainasi minulle juoksusukat kisaan. Omani olivat jäänyt johonkin. Jälkeenpäin ne löytyivät kotini lattialta. Pyöräreitti oli 10km melko suoraa tietä jossa käännös ja samaa väylää takaisin. Sitä kaksi kierrosta, joten siinä pystyi hyvin tarkkailemaan muita kilpailijoita. 10km kohdalla sain seuraa ja herramies painoi edelleni. Peesiväliä noudattaen ajoin seuraavat 10km hänen takana. Toiselle kierrokselle lähdettäessä herramies alkoi kaivelemaan taskusta eväitään, joten menin vuorostani ohi. En tiedä mitä eväitä hänellä oli, mutta jonkin ajan kuluttua hän pamautti taas edelle ja sitten en samassa kyydissä enää pysynytkään. Pitäisi saada samanlaisia patukoita itsellenikin. Yksi niistä viidestä kovasta uimareista tuli noukittua pyörämatkan aikana. Vaihtoon tulin kokonaiskilpailun seitsemäntenä. GPS näytti matkaksi jämptisti 40km ja aikaa kului 1:06.

Pekka juoksee alle 4min kilsoja, joten lainasukilla luulisi kulkevan. Niinhän sitä luulisi. Ensimmäinen kilometri oli loivaa ylämäkeä ja sen jälkeen olin jo melko varma, että Kangasalan hyvä juoksu ei tule uusiutumaan. Edellä oleva herramies oli suunnilleen minuutin päässä eikä selkä lähentynyt puolimatkaan mennessä yhtään. Jälkeenpäin tulosluettelosta katsoin, että juoksimme sekunnilleen saman ajan. Olisipa tullut mielenkiintoinen tilanne jos olisin hänen pyörävauhdissa pysynyt. Takana tuleva nuorikaveri, jonka pyörässä ohitin puolestaan tuli jo 5km kohdalla turhan lähelle. Kaveri on selvästi viettänyt aikaa altaalla ja juoksupoluilla, mutta vähemmän pyörän päällä. 8km kohdalla se sitten sipsutteli ärsyttävän kevyesti ohi. Ei mitään toivoa lähteä siihen vauhtiin vaikka Pekan sukat jalassa olikin. Maaliin tulin vain puoli minuuttia hänen perässä, koska jouduin kuitenkin ottamaan loppukirin. Syy loppukiriin oli se, että huomasin 2:20 alituksen olevan hyvinkin mahdollinen. Se motivoi entisestään kiristämään irvistystä, koska kyseistä rajapyykkiä en ole aiemmin rikkonut. Loppuaika oli 2:19:27, joten turhaan irvistelin. Olisi se aikaraja rikkoutunut ilman sitä viimeisen kilometrin eläimellistä mylvimistäkin.

Lopputuloksissa olin kahdeksas. Pyöräilevä herrasmies oli omaa ikäluokkaani, mutta loput kuusi edellä ollutta selkeästi nuorempia. Ehkä tähänkin kisaan voin olla ihan tyytyväinen, vaikka juoksusta haaveilin taas jotain utopistista parannusta. Pyörä oli ehkä Vierumäen ohella kesän parhaimpia splittejä toistaiseksi. Ensi viikolla en kisaa, mutta onneksi Challenge Turku on jo kahden viikon kuluttua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti